Trinity College
Keskeinen ostoskatu Gratton street.
Temple Barin aluetta
Liffey
Lauantaina heräsin virkeänä aamupalalle ja suuntasin ensimmäiseksi kauppaan ostamaan uutta adapteria yhden päivän omistamisen jälkeen hukkaamani adpterin tilalle. Käteviä laitteita kerrassaan, mutta noita varmaan tulee jäämään vähän mihin sattuu. Ensimmäinen varsinainen akitiviteettini Dublinissa oli vuoden 1916 pääsiäiskapinan reittejä ja paikkoja mukaileva oivallinen historiallinen kävelykierros. Vuoden 1916 pääsiäiskapina on merkittävä tapahtuma Irlannin historiassa, jonka taustoja esittelen seuraavaksi lyhyesti. Itsenäisestä Irlannista haavelievat kapinalliset ottivat pääsiäismaanantaina 1916 haltuun keskeisiä paikkoja Dublinissa ja perustivat päämajansa pääpostitoimistoon. Postitoimiston portailta Padraig Pearse luki 7 kapainajohtajan allekirjoittaman itsenäisyysjulistuksen. Itsenäisyyden julistanut väliaikainen hallitus kukistettiin englantilaisten tomesta 6 päivän jälkeen. Dublinilaiset suhtautuivat nuivasti kapinaan, mikä aiheutti tuhoa ja hävitystä heidän kaupungissaan englantilaisten tuhotessa kapinallisten hallussa pitämiä tukikohtia ja aiheuttaen samalla suurta hävitystä Dublinissa. Mielialat kuitenkin muuttuivat, kun englantilaiset teloittivat surutta 14 kapinajohtajaa. Kapinassa havoittunut johtava irlantilainen sosialisti James Connelly esimerkiksi raahattiin sairaalasta teloitettvaksi. Koska hän oli niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt seisomaan ammuttiin hänet tuoliinsa sidottuna. Johtajien tyly kohtalo vahivisti irlantilaista nationalismia ja takasi mm. nationalistiselle puolueelle Sinn Feinille 75% irlantilaisten äänistä 1918 vaaleissa. Edustajat kieltäyivät lähteämästä Lontooseen paralmenttiin, vaan perustivat omansa ja julistivat Irlannin itsenäiseksi, mikä johti irlantilaisten ja englantilaisten väliseen itseänäisyyssotaan ja lopulta Irlannin sisällissotaan. Tämä taustoista ja historiasta.
Historiallisesti merkittävä pääpostitalo eli GPO
James Connolly
Luonnollisesti eräs Dublinin suurimmista nähtävyyksistä on Guinnesin panimo, jossa toimii museo. Luonnolisesti myös minä halusin tämän nähdä, joten tämä oli lauantain toinen suunniteltu aktiviteetti. Museo oli ehkä kiinnostavin ja paras museo, jossa olen koskaan ollut. Oluen valmistusprosessi käytiin havainnolisesti läpi ja aikaisemmin hehkuttamani Guinnesin vanhat mainoskampanjat olivat näkyävästi mukana. Kaiken kruunasi kierroksen päättänyt pääsylipun hintaan sisältynyt tuoppi aitoa tavaraa Gravity barissa, josta avautui loistavat näkymät Dublinin ylle.
Guinnesmuseosta
Esimerkki John GIlroyn laatimasta mainoksesta
Näkymä panimon yli Gravity barista
Edellisten aktivitettien jälkeen palasin hostellille, jossa olin ajatellut juoda tölkin Guinnesia ja lukea kirjaa illan, mennä sitten nukkumaan ja herätä sunnuntaiaamuna mieli virkeänä. Nämä suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun törmäsin kolmeen mukavaan tyttöön, kahteen turkulaiseen opiskelijaan Einiin ja Anne-Mariin sekä heidän ystäväänsä belfastilaiseen arkeologiin Fionnualaan. Tytöt olivat lähdössä ulos ja ennen kuin huomasin olin liittynyt heidän mukaansa. Tämä oli kyllä oikea onnenpotku, sillä muuten Dublinin yöelämä olisi jäänyt tältä kerralta todennäköisesti kokematta ja nyt on myös kontakti Belfastissa, jossa aion ehdottomasti käydä syksyn aikana. Aloiteltuamme ensin hostellilla menimme ensiksi Neuvostoliittohenkiseen pubiin nimeltään Pravda (joopa joo). Yksien Guinnesien jälkeen vaihdoimme kuitenkin paikkaa ja suuntasimme Liffeyn eteläpuolelle erään Pravdassa tapaamamme Irlantilaisen, jonka molotuksesta en ymmärtänyt lähes sanaakaan, suosittelemaan paikkaan, Doylesiin. Täällä ilta sujuikin oikein mukavasti ja kello oli melkoisen paljon, kun raahauduimme takaisin hostellille.
Poseerauskuva Anne-Marin kanssa
Fionnuala ja Eini
Doyle's
Sunnuntai onkin ollut jokseenkin hitaanlainen. Jumitettuani aikani tyttöjen kanssa, lähdin katsastamaan Kilmainhamin vankilan, joka on Irlannin poliittisesta historiasta kiinnostunelle ehdoton must-paikka. Vankila avattiin vuonna 1796 ja sen ovet sulkeutuivat 1924. Vankilassa ehti istua monia merkittäviä poliittisia henkilöitä, mm. paikallinen Kekkonen, Irlantia yli 30 vuotta pääministerinä ja presidenttinä johtanut Eamon de Valera. Juuri täman vankilan pihamaalla pääsiäiskapinan johtajat ammuttiin. Tunnelma tällä muurien ympäröimällä pihamaalla oli jokseenkin kolkko. Huippukiinnostava paikka. Vankila saattaa olla monella ympäristönä tuttu, sillä täällä on kuvattu mm. alkuperäinen Italian Job sekä Daniel Day Lewisin tähdittämä In the Name of the Father.
Aamukahvilla
Kilmainhamin vankilan elokuvistakin tuttu viktoriaaninen osasto
Tälle paikalla teloitusryhmä ampui pääsiäiskapinan johtajat
Teloitettujen muistolaatta
Huomenna on edessä lähtö kohti Galwayta ja viimeistään tiistaina alkaa asunnon metsästäminen. Olen kuullut ilokseni muilta matkaajilta pelkästään hyvää Galwaysta. Ehkä tähän vielä lopuksi muutama luonnollisesti vahvalta pohjalta esitettyj yleinen arvio Irlannista. Sää ei todellakaan ole paras asia tässä maassa. Lämmintä on ollut n. 15 astetta ja koko ajan on satanut tai vähintäänkin ollut sateen uhka ilmassa. Tänään on tosin aurinkokin yllättäen pilkahdellut, mutta ei täällä tosiaan t-paidassa viitsi kulkea. Tuskin sää tästä syksyn mittaan mukavammaksi muuttu, mutta ei siinä mitään. Kaikkeen tottuu. Dublin on tuntunut kyllä oikein mukavalta kaupungita. Kaupunki on suurinpiirtein samaa kokoluokkaa Helsingin kanssa, eikä tunnu mitenkään pelottavan isolta. Korkeita taloja ei ole ja Liffey halkoo kaupungin nätisti. Ennen Liffey oli eräänlainen sosiaalinen raja, joka jakoi kaupungin yltäkylläiseen etelään ja köyhään pohjoiseen, mutta nämä rajat ovat hälventyneet Irlannin taloudellisen menestyksen myötä. Puolalaisia tuntuu olevan täällä kiinnostava kyllä paljon. Harvassa se kulmassa on jokin puolaliike. Turistit ovat myös kansoittaneet Dublinin kadut. Irlantilaisten aksentti on oikein mukava ja tarttuva. Olen huomannut, että yritän jo itsekin matkia sitä. Kun palaan Suomeen 4 kuukauden päästä kukaan tuskin ymmärtää sanaakaan englannistani.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti