Ensimmäinen kirjoitus

Jotkut hyvät ja useimmat huonot tarinat alkavat usein täysin turhalla tyhjänpäiväisellä löpinällä. En tee tässä poikkeusta. Kokenut lukijaa jättää tämän tekstin oman arvonsa nojaan tai kokonaan lukematta ja lukee vasta seuraavan postaukseni (tai jättää koko blogin oman arvonsa nojaan). Olen varoitukseni antanut.

Päädyin sitten minäkin lopulta perustamaan blogin. Alun perin olin ajatellut, että en tätä tekisi, mutta tässä sitä ollaan. Suurimpana syynä tähän on ajatus jonkinlaisesta konkreettisesta pysyvästä muistosta vaihdossa vietetystä syksystä. Olen pitänyt pidemmillä ulkomaan matkoillani perinteistä päiväkirjaa. Tulokset eivät ole olleet erityisen rohkaisevia. Päiväkirjan pitäminen on ollut useimmiten pakkopullaa, varsinkin matkan loppua kohti. Jälkeen päin matkan aikana paperille raapustetut ajatukset ovat olleet kuitenkin kiinnostavaa luettavaa ja hauskoja muistoja. Nyt kun tarkoituksena on viettää Irlannissa 4 kuukautta, niin en elättele toiveita, että jaksaisin pitää päiväkirjaa perinteisessä muodossa. Kyllästyisin varmasti viikon jälkeen. Uskoisin blogin pitämisen sopivan paremmin minulle, koska tykkään kuluttaa aikaa tietokoneen ääressä istuen. Kuten jotkut ehkä ovat huomanneet, pidän myös kirjoittamisesta, joten olen varsin optimistinen tämän blogini suhteen.

Mikä minua on blogin perustamisessa eniten epäilyttänyt on se, että sitä lukevat (ainakin potentiaalisesti) muutkin ihmiset kuin minä. Toisaalta vaikka kirjoitan itselleni, niin samalla kirjoitan myös potentiaaliselle yleisölle. Tämän on pakko heijastua myös siihen, mitä tähän blogiini tulen kirjoittamaan. Olen sen verran arka ja itsekriittinen ihminen, että en tohdi toitottaa ongelmiani koko maailmalle. Samaten kaikkea mitä tekee ei välttämättä halua saattaa muiden ihmisten tietoon. Perinteisen päiväkirjan pitämisessä on se hyvä puoli, että siinä ei vastaavanlaista itsesensuuria tarvitse harjottaa, koska päiväkirja on lähtökohtaisesti yksityinen, eikä sitä kukaan muu tule lukemaan. Odotankin mielenkiinnolla kuinka blogini onnistuu luoviman julkisen ja yksityisen välisillä vesiilä. Korostettakoon nyt kuitenkin, että olen enemmän kuin ilahtunut, mikäli blogiani sattuu joku lukemaan!

Blogini päivitystahdista en osaa sanoa vielä mitään. Tämä saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen kirjoitukseni, mutta yhtä hyvin saatan innostua ja päivittää tätä blogia jatkuvalla syötöllä. Eiköhän jonkinlainen yleislinja selviä viimeistään syyskuun aikana, kun olen toivon mukaan ehtinyt asettua aloilleen Galwayssa.

Seuraavassa kirjoituksessani tulen kirjoittamaan enemmän tunnelmista liittyen lähdön valmisteluun ja odotteluun. Tämän blogipostauksen asiasisältö oli varsin vähäinen. Pahoittelen tätä.