Galwayn paaostoskatu
Muutimme tosiaan keskiviikkona uuteen kämppämme. Joitakin pikkuvikoja on ilmennyt, putkimies rassasi mm. putkiamme pari tuntia tänä aamuna, mutta muuten homma on pelannut. Vuokraisäntämme, uskomattoman kiireinen irlantilainen herrasmies Vincent, on järjestellyt isännän elkein asioita. Kämppikset Danny, Mira ja Artur ovat mukavia ja olemme hengailleet yhdessä paljon ihan jo siitäkin syystä, että emme juuri tunne muita ihmisiä kaupungista. Olemme ostaneet ja tehneet yhdessä ruokaa ja jakaneet kauppalaskut keskenämme tasan, mikä on ollut aivan uudenlaista kommuunielämää itselleni. Itse olen tottunut siihen, että jääkaappi on alue, joka on jaettu kämppisten kesken tarkkoihin reviireihin, eikä toisen reviirille ole ollut asiaa, kuin hätätilanteessa. Kivempaa näin, mutta saapa nähdä miten homma toimii, kun opetus yliopistolla syyskuussa alkaa ja kukin kulkee miten kulkee.
Olkkari
Keittio
Takapiha
Torstaina olin katsomassa loppuunmyytyä Battlesia, joka Erkin sanojen mukaan ”is one of the most amazing live band ever”. On tosiaan sanottava, että bändi oli loistava. Rumpali oli suorastaan hämmentävän hyvä. Olin bändiä kuunnellut mp3-muodossa, mutta minun on sanottava, että tämä bändi toimi kyllä livenä paremmin. Epämääräisessä piipityksessä oli jotenkin enemmmän sisältöä ja uskottavuutta. Keikkapaikka oli mitä viihtyisin hikinen ja intiimi rockklubi, joka on mitä mainioin keikkapaikka nouseville kyvyille. Kävipä ihan niin, että löysin itseni istumassa iltaa täältä myös seuraavana iltana kämppisten kanssa.
Battles @ Roisin Dubh 23.8.2007
Keittion poyta ja tuliaisia Suomesta (kiitos kaverit, kamppikset tykkas myos :)
Kokonaisuudessa voin todeta, että sopeutuminen elämään Irlannissa on sujunut vaivatta. Se kuinka naurettavan helposti asunto löytyi on toki helpottanut huomattavasti sopeutumista. Fiilis olisi varmasti hyvin erilainen, mikäli kyyhöttäisin tällä hetkellä hostellissa 6 hengen dormissa itkevien vaihtaripolojen kanssa. Asunnoista on kilpailua, mutta toisaalta tarjontaa on myös. Kukaan erasmusvaihtari tuskin jää ilman kämppää. Guinnessin suku on onnistunut aivopesemään minut sen verta hyvin, että olen tapetoinut huoneeni vanhoilla John Gilroyn piirtamilla Guinnesin mainosjulisteilla. Kun avaan silmäni, niin ensimmäinen näkyni on hymyilevä tukaani ja mainosteksti ”Lovely day for a Guinness”. En tosin tiedä onko tämä hyvä vai enemmän huono asia. Ilma on kuin Suomessa syyskuun lopulla, talot ovat kylmiä, ihmiset puheliaampia, mutta ei täällä muuten niin erilaista ole. Erään seuran nimeltä mainitsemattomat jäsenet ovat varoitelleet kovasti katolilaisista, mutta eipä tuo uskonto täällä kovin näkyvästi tunnu olevan esillä. Yhteiskunta on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana maallistunut kovasti. Nuorissa on ymmärtääkseni hyvin vähän säännöllisesti kirkossa käyviä ihmisiä. Myönnän tosin, että koin hieman hämmentäväksi, kun hartaaksi katolilaiseksi osoittautunut irlantilainen putkimies ryhtyi tänä aamuna puhumaan ja jatkoi puhumista puolen tunnin ajan siitä, kuinka hän oli käynyt Bosniassa jossakin pikkukylän kirkossa, jonne ihmiset ympäri maailmaa tekevät pyhinvaellusmatkoja, jossa tapahtuu ihmeitä ja jossa voi nähdä Marian Jeesuksen äidin, jossa muslimit kääntyvät kristityiksi ja kuinka täällä käynti oli ollut hänellekin järisyttävä kokemus. Istuimme Dannyn kanssa huuli pyöreänä keittiön pöydän ääressä vaivautuneina nyökkäillen.
Maisemaa jokilaivalta
Galway itsessään on oikein vireä kaupunki. Tällä hetkellä kadut ovat täynnä turisteja, joita me "paikalliset" saamme väistellä kiusaksi asti. Talven tullen turistit kaikkovat ja opiskelijat astuvat esiin. Kaupungissa itsessään ei ole sinänsä mitään suuria ”nähtävyyksiä”, mutta kaupunki on tunnettu rennosta ilmapiiristään ja vireästä iltaelämästään. Kävimme perjantaina kämmpisten kanssa pyörähtämässä ulkona ja hyvältä vaikutti. Kotiseudullamme ei ole mitään erityistä, lähinnä vieressa on ostoskeskus, McDonalds ja ruokakauppoja. Keskustaan kestää pyörällä 10 minuttia ja kävellen matka taittuu noin 25 minuutissa. Galwayn ympäristössä riittä puolestaan luonnonkauniita kohteita ja kivoja pikkukyliä. Kiire tulee, jos meinaan kaikissa näissä ehtiä käymään. Ainakin Belfastiin pitäisi myös päästä ja ehkäpä myos jossain vaiheessa saarelta hetkeksi pois. Lähdemme huomenna kahdeksi yöksi Aransaarille, jotka sijaitsevat rannikolla Galwayn edustalla. Saaret ovat tunnetut mm. aranvillasta valmistetuista villapuseroista, rautakauden aikaisista linnoituksista ja karusta maastostaan. Kuvia saarista seuraa myöhemmin.
Danny, Artur ja Mira
Saksalaishollantilaissuomalaisen kommuunin perjantai-ilta ulkona

8 kommenttia:
Jesh, hyvin on lähtenyt käyntiin. Siitä vierailureissusta tms. ei mitään tietoa tällä hetkellä, muita kun on ollut suhteellisen vaikea saada sitoutumaan lähtöön... Saas nähdä.
hyvältä kuulostaa! Teidän internationaali kommuuni vaikuttaa aivan ihanalta! Alles gute!
Tsao!
Hyvältä näyttää ja kuulostaa! Jopa asunto on ihan kivan näköinen - ei edes kokolattiamattoa! Who would've thought..! (Tosin kylppäristä ei ollut kuvaa - siellä on yleensä se suomalaisittain ryijyksi laskettu lattiapäällyste..) :D
Pirä ittes miehenä!
Hyvää duunia. Britannian saaristo on jo selkeästi otettu haltuun seuramaisella tehokkuudella. Erinomaiselta kuulostaa.
"Joitakin pikkuvikoja on ilmennyt, putkimies rassasi mm. putkiamme pari tuntia tänä aamuna, mutta muuten homma on pelannut."
Kysymys kuuluu, mitä muuta putkimies rassasi kuin putkianne? Nudge-nudge, say no more! :P
Siistiä, että hommat on lähteneet noin sujuvasti käyntiin. Go Ilmis!
Miten muuten, osaako ne irlantilaiset rakentaa taloja englantilaisia paremmin - siis: tuuleeko ikkunoista sisään? Ja onko kylmä- ja kuumavesihanat lavuarin eri reunoilla?
Jätkä on ihan messissä menoissa. Kuha netti on pystyssä oot kuin kala vedessä. Hyvä duuni! Mikä on sun postiosote?
kyllä kommuuni kannattaa! tsemppiä sinne.
"Epämääräisessä piipityksessä oli jotenkin enemmmän sisältöä ja uskottavuutta."
Haha! / Pyh!
Lähetä kommentti