Deutsche gemeinschaft

Olen tullut empiiristen kenttätutkimusten pohjalta tulokseen, että puolet Galwayn erasmusvaihtareista tulee Saksasta. Asun kahden saksalaisen kanssa saman katon alla ja Antoniota, Dannya ja suomalaisyhteisöä Elinaa, Merviä ja Heliä lukuun ottamatta lähes tulkoon kaikki kaverini ovat saksalaisia. Luonnollisesti teen päivittäiset ruokaostokseni Aldissa enkä missään höpöhöpö irlantilaisessa marketissa. Samoin kun halusimme Arturin ja Antonion kanssa kitaran kotiimme hankimme tietysti laadukkaan soittimen 60 eurolla Lidlistä. Tunnustettuani kaikki nämä tosiasiat liityin intoa puhkuen viime viikolla yliopiston German Societyyn. Opiskelematta koskaan tuntiakaan saksaa kielen osaamiseni on tällä hetkellä tasoa "Eine weissbier, danke schön" ja luultavasti kaikki saksankieliset sanat tässä tekstissä ovat väärin kirjoitettuja tai muuten vääriä, mutta kaikkien näiden saksalaisvaikutteiden kautta puhun tätä menoa joulukuussa sujuvaa deutschea.

German societyn lisäksi päätin liittyä Music Societyyn, Poker Societyyn, Film Societyyn, International Students Societyyn (ISS), Polital Discussion Societyyn, Food & Drink Societyyn ja Comedy Societyyn. Lisäksi kävin Socialist Societyn leffaillassa katsomassa Michael Mooren uusimman dokkarin, Sickon. Jätin kuitenkin liittymättä. Käytännössä jäsenyys tarkoittaa sitä, että saan sähköpostiini maileja tapahtumista, joita nämä societyt järjestävät. Sinänsä jäsenyys ei velvoita olemaan millään tavalla mukana toiminnassa, joten liityin varsin avoimin mieliin kuta kuinkin kaikkiin, joiden ajattelin saattavan järjestävän kivoja tapahtumia.

Tällä viikolla tuntuu tapahtumia ja bileitä riittävän. Eilen olin tanssimassa irlantilaisia kansantansseja (!) yliopiston College barissa. Keskiviikkona on Music Societyn jamisessiot, torstaina ISS:n bileet ja perjantaina on "The Finnish Housen" eli Elinan, Mervin ja Helin, jotka ovat siis kaikki biologian opiskelijoita Helsingin yliopistolta, tuparit. Tällä hetkellä on siis ihan mukavasti erilaista aktiviteettia. Opinnotkin työllistävät tällä hetkellä juuri sopivasti. Lukemista tosin tuntuisi riittävän niin paljon kuin siihen vain aikaa pystyisi käyttämään, mutta lukujärjestys on joka tapauksessa mukavan ilmava tällä hetkellä. Kursseja on neljä ja luentoja on viikossa 8 tuntia siten että perjantai on kokonaan vapaa. Tähän päälle tulee vielä pari viikkotuntia iirin alkeita. Näiden alkeiden opiskelu alkaa huomenna. Odotan, että tämä tulee olemaan varsin hupaisaa, sillä tästä kielestä ei todellakaan ota mitään tolkkua. Jos näkee jonkin iirin kielisen sanan kirjoitettuna, niin se lausutaan aivan erilailla, kuin vois kuvitella.

Olen menettänyt uskoni vuokraisäntäämme Vincentiin. Lähinnä sen suhteen, että hän suotuisi tekemään vuoden sopimuksen ja hankkimaan netin taloomme. Hänen puheensa ovat olleet hieman epämääräisiä tämän suhteen, eikä mitään tunnu tapahtuvan. Muutenkin tässä maassa tuntuu vallitsevan välillä hämmästyttävä mañanakulttuuri. Olisihan se kiva, jos kotona olisi netti, mutta on sitä tähänkin asti pärjännyt ilman ja pärjää varmasti loppusyksynkin, jos tarve vaatii. Yliopistolle pyöräilee 10min ja täällä voi kytkeä läppärin kiinni verkkovirtaan lähes missä vaan. Mihinpä sitä nettiä kotona tarvitsee, ihan turha juttu (itsesuggestio edelleen kunniaan). Mutta mitäpä tässä enää avautumaan, täytynee lopettaa netissä hengailu ja tehdä välillä sitä mitä ihmiset kirjastossa yleensä tekevät.