Lumi teki enkelin eteiseen, mutta jätti tulen palamaan

Kodissani oli tällä viikolla tulipalo. Tarkoitan toista kotiani, yliopiston kirjastoa, jossa olen viettänyt syksyn aikana epäluonnollisen paljon aikaa netissä surffaten. Pääsen kotiutumaan takaisin vakiopaikalleni kirjaston ylimpään kerrokseen vasta ensi viikon puolessa välissä, joten siihen asti joudun käyttämään nettiä sekalaisissa paikoissa yliopistolla. Vuokraisäntämme oli selvitellyt kotinetin hankkimista hänen nimiinsä, mutta hänen poliisiystävänsä ei ollut suositellut tätä. Mikäli lataisimme lapsipornoa tai muuta laitonta materiaalia, niin vuokraisäntämme olisi kuulemma oikeudellisessa vastuussa ja menettäisi työpaikkansa. Meidän ei ole järkeä hankkia nettiä vuoden sopimuksella jäljellä olevaksi kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi, joten se siitä. Tilanne on vähintäänkin hämmentävä, sillä olen tottunut siihen, että pääsen nettiin milloin vain haluan. Nyt täytyy lähes tulkoon suunnitella, mitä aikoo netissä tehdä, jos pakkaa läppärin reppuun, hyppää pyörän selkään ja polkee yliopistolle. Tyhjänpäiväinen yöllinen netissä roikkuminen on omalta osaltani siis historiaa. Ainakin toistaiseksi.

En ala luettelemaan kronologisesti kaikkia viikon tapahtumia, mutta tämä on ollut varsin mukava viikko. Ikävä syysflunssa on vain päässyt yllättämään. Olo on hieman voimaton ja yskin ja pärskin kuin mikäkin eläin. Iirin tunnit alkoivat keskiviikkona. Kielen opiskelu on, no sanotaan että se on mielenkiintoista. Kaikki lausutaan aivan erilailla kuin kirjoitetaan. Opettaja on kuitenkin hauska mies ja ryhmä on mukavan pieni. Sinänsä on hassua, että ryhmän n. 15 oppilaasta 4 on suomalaisia. Nyt osaan jo joitakin perusfraaseja kuten tervehtimisen. Esimerkiksi "päivää" on "Dia duit", joka lausutaan kutakuinkin "dia hrutsch".

Flunssa ei tietenkään estänyt osallistumasta ensin torstaina ISS:n bileisiin ja sitten perjantaina "Finnish housen" bileisiin, jotka olivat oikein mukava tilaisuus. ISS:n bileet tuntuvat olevan yleensä normibaareissa, jotka ovat täynnä kaiken maailman ihmisiä ja sosialisointi ja uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole ihan helppoa. Juuri lukemani sähköpostin mukaan ensi torstaina on kuitenkin luvassa... karaokeilta! Täytyy varmaan alkaa suunnittelemaan, minkä biisin vetäisen tällä kertaa. Ehdotuksia otetaan vastaan. Rauhallisemmassa kotiympäristössä keskustelu on kuitenkin luontevampaa ja olen muutenkin aina pitänyt kotibileistä enemmän kuin baareissa istumisesta. Suunnittelemmekin kämppisten kanssa järjestävämme omat kansainväliset kotibileemme parin viikon päästä. Raahasimme perjantaina mukanamme bileisiin kitaran. Ensimmäinen Lidlistä ostettu kitara ei täyttänyt laatuvaatimuksiamme, vaan Antonio tilasi uuden kitaran netistä (Saksasta luonnollisesti). Juhlakansa halusi kuulla muiden muassa perinteistä suomalaista musiikkia, joten intouduin esittämään tulkintani Hectorin kappaleesta Lumi teki enkelin eteiseen. Kappaleen nimen ja muutenkin sisällön selittäminen ei ollut aivan yksinkertaista. "The name of the song is The Snow Made an Angel in the Hall. The song is about a kid whose father goes to Sweden and mother dies and the priest gets plenty of coffee. Oh yeah, and also the water was black". Voin kuvitella miten absurdilta tuo selitys kuulosti vaihtaritovereiden korviin. Halusin myös osoittaa olevani maailmankansalainen ja soitin espanjalaiselle yleisölle suunnatun kappaleen eli ainoan espanjalaisen kappaleen jonka osaan - Guantanameran. Harmi vaan etten muistanut muita kuin kertosäkeen sanoja. Hyvän vastaanoton kuitenkin sain. :)


Perjantaiset kotibileet. Espanjalainen emäntä soittaa espanjalaista populäärimusiikkia.


Benjamin ja Elina

Olin ajatellut osallistuvani tänään Mountingeering Clubin trekkausretkelle Burreniin. Olo oli kuitenkin sen verta nihkeä eilen illalla, että jouduin toteamaan ettei koko päivän kestävä reipas ulkoilu ole välttämättä paras mahdollinen idea. Ehkäpä sitten ensi kerralla. Syysflunssa ei kuitenkaan estänyt lähtemästä kämppisten mukana tänään biitsille. Kun kämppikset pulahtivat veteen, niin en voinut vastusta kiusausta pulahtaa sekaan. Luonnollisestikaan minulla ei ole mitään uikkareiden tapaisia mukana, sillä ajattelin ettei niillä tee yhtään mitään Irlannissa. Näin ollen kahlatessani mereen, jouduin paljastamaan rantakansalle halpahallista ostamani bokserit. Oli siinä paikallisilla penskoilla ihmeteltävää, kun kärsivän näköinnen hullu suomalainen pulahti alusvaatteisillaan Atlantin valtamereen. Vesi oli kylmää, mutta kuitenkin ihan siedettävää. Odotin sen olevan kylmempää. Itselleni riitti kuitenkin parin minuutin pituinen pulahdus, mutta kämppikseni viipyivät Atlantin aalloissa vartin verran. Crazy people.


Ranta


Antonio empiväisen näköisenä


Artur, Antonio ja Danny


"Olipa lämminta vettä"


Meikäläinen merenraikkaana