Uusi kämppis ja alkavat opinnot

Pieni tovi ehti vierähtää viimeisestä päivityksestä. Kotona ei nettiä vielä ole, mutta yliopiston tunnukset toimivat nyt, joten enää ei tarvitse maksaa 1e/15min nettikahvilan yhteydestä. Nyt blogin päivittäminen on myös huomattavasti helpompaa eikä kerralla tarvitse yrittää kirjoittaa mitä kaikkea on tapahtunut viikon aikana ja välillä voi kirjoittaa myös yleisemmistä asioista, kuten irlantilaisen urheilumaaliman käsittämättömyydestä. Kiitos kaikille kommenteista, on ilo huomota, että blogillani on lukijoita! Vastailenpa näin tämän postauksen aluksi joihinkin kommenteissa ilmenneisiin relevantteihin kysymyksiin.

- Kyllä, koirat Irlannissa juovat Guinnesia.

- Putkimies rassasi ainoastaan putket, jotka olivat sen tarpeessa.

- Irlantilainen talo muistuttaa kai pitkälti englantilaista. Taloja ei voi mitenkään lämpimiksi kutusua ja tohvelit ovat sisällä välttämättömyys. Kuuma ja kylmavesi hanat ovat toki lavuaarin eri reunoilla. Kokolattiamattoa ei kuvissa näy, mutta yläkerran makuuhuoneista se löytyy. Kylppäriin tätä ei sentään ole asennettu, which is nice.

- Osoitteeni Irlanissa on:

86 Gleann Dara
Rahoon
Galway
Ireland

Sitten itse asiaan. Puolentoista viikon aikana on tapahtunut luonnollisesti kaikenlaista kivaa. Kansainvälinen kommuunimme kansainvälistyi viime viikolla entisestään. Artur otti huonetoverikseen portugalilaisen biologian opiskelijan, Antonion, joka on osoittautunut oikein mukavaksi kaveriksi ja joka ollut mukava lisä kommuuniimme. Artur sanoi, että häntä ei huonetoveri haittaa. Itse en voisi kuvitellakaan asuvani 4 kuukautta samassa huoneessa toisen opiskelijan kanssa. Kulttuurieroja kenties. Toistaiseksi Antonio nukkuu kuitenkin olohuoneen sohvalla, sillä uskomattoman kiireinen vuokraisäntämme Vincent ei ole ehtinyt järjestämään kahden yhden henkilön sängyn paikalle kuskaamista Arturin huonessa olevan parisängyn tilalle.

Yliopiston baari ja karaokebileet

Valitettavasti sorruin laulamaan

Galwayn yliopistossa on opiskelijoita 15 000, joista vaihto-opiskelijoita on 1500. Kun ajattelee, että koko kaupungissa on asukkaita n. 70 000, niin opiskelijoiden osuus väkimäärästä on melkoinen. Amerikkalaisia vaihtareita tuntuu olevan paljon. He tuntuvat tosin hengailevan paljon keskenään ja asuvan lähinnä opiskelija-asuntoloissa. Arvioni saattavat tosin olla vieläö hieman hataralla pohjalla. Euroopasta tuntuu olevan eniten opiskelijoita Saksasta. Myös Espanjasta tuntuu tulevan paljon vaihtareita. Suomalaisia olen kohdannut itseni lisäksi 4. Kolme biologiaa opiskelevaa tyttöä, jotka asuvat samoilla kulmilla kuin me, sekä yhden valtio-opin opiskelijan Jyväskylästä. Yllätyksekseni en ole vielä törmännyt muihin pohjoismaalaisiin. Ruotsalaisiin törmää yleensä kaikissa yhteyksissä kaikkialla maailmassa, mutta täällä ei ole vielä tullut vastaan ainuttakaan ihmistä länsinaapurista. Ihmiset joihin olen ollut yhteydessä ovat kämppisten lisäksi olleet lähinnä saksalaisia, espanjalaisia ja suomalaisia. Katsotaan nyt, minkälaiseksi kaveripiiri muodostuu syksyn aikana. Voi olla kuitenkin, että yleinen ilmiö, että vaihtarit hengailevat lähinnä keskeenään toteutuu myös itseni kohdalla.

Kova meno

Orientaatiopäivä oli viime torstaina ja ja kurssitarjonta ja valinnat alkavat vähitellen hahmottua. Tällä hetkellä olen valinnut reiilun valikoiman valtio-opin ja historian kursseja, joista tiputan muutaman vielä pois. Iirinkielen alkeet pitäisi vielä mahduttaa johonkin väliin. Vapaapäiviä ei viikolle näytä tulevan ja opintopisteitä pitäisi syksyn aikana (tämän hetken suunnitelman mukaan) kertyä 20-30. Kelan vaatimus on 4,8op/tukikuukausi, joten 20 op olisi täysin riittävä määrä opintoja tälle syksylle. En sitten tiedä, miten se etten saavuttanut tarpeeksi opintoja viime lukuvuoden aikana nostettuihin tukikuukausiin nähden tulee tähän asiaan vaikuttamaan... Kurssitarjonta etenkin valtio-opin osalta vaikuttaa joka tapauksessa huomattavasti laajemmalta kuin Helsingin yliopistossa. Erilaisia valinnaisia kursseja on tarjolla laidasta laitaan ja suurimmat osat näistä ovat kaiken lisäksi osanottajamääriltään rajoitettuja seminaareja, joihin valtio-opin laitosten erasmusvaihtareilla on taattu pääsy. Esseiden kirjoittaminen näyttää olevan pelottavan yleistä täällä. En edes uskalla laskea, kuinka montaa esseetä joudun syksyn aikana kirjoittamaan. Varmaan lähemmäs kymmenen. Luultavasti näiden kaikkien deadlinet osuvat suurin piirtein marras-joulukun vaihteesen. Tällöin lienee kiirettä ja stressiä edessä. Esimerkin vuoksi Irlannin tutkimuksen laitoksen tarjoamalla Irish Life & Culture nimisellä kurssilla kuuluu kirjoittaa neljä 1500 sanan esseetä. Nyt näyttää tosin siltä, että joudun aikatauluongelmien vuoksi skippaamaan tämän kurssin. Yleensä sentään yksi tai kaksi esseetä per kurssi riittää. Valtio-opin kurssit alkavat ensi viikolla ja olin jotenkin uskossa, että näin on myos historian kurssien osalta. Kuulin kuitenkin yhdelta saksalaiselta tytolta eilen baarissa, etta hissan kurssit alkaisivatkin jo tällä viikolla ja näin laitoksen sihteerikin vastasi minulle, kun kävin häneltä tänään asiaa kohteliaasti tiedustelemassa. Missasinkin nyt sitten ilmeisesti tyylikkäästi ensimmäiset luentoni.

Antonio ja minä

Vanhana, joskin nykyään jo jäähdyttelevänä ainejärjestöveteraanina opiskelijoiden sosiaalinen toiminta ja sen järjestyminen kiinnostaa luonnollisesti minua. Ainejärjestöjä ei täällä ole. On olemassa ”Students Union”, joka kaiketi vastaa HYYtä. Students Union on opiskelijoiden ääni, joka järjestää myös tapahtumia. Opiskeiljoiden sosiaalinen elämä ja vapaa-ajan aktiviteetit koostuvat kuitenkin ilmeisen tyypilliseen angloamerikkalaiseen tyyliin kiinnostuksen mukaan organisoituneista yhteisöistä. Yhteisöjä ovat esimerkiksi film society, art society, chess society, palestine support society, food & drinks society. Opiskelijoita kannustetaan monilta tahoiltaan liittymään nähin yhteisiöhin. 19. syyskuuta on ”societies day”, jolloin yhteisöt esittäytyvät ja rekrytoivat jäseniä. Olen ajatellut liittyväni ainakin International students societyyn ja mahdollisesti vielä johonkin muuhun. Erilaisia vaihtoehtoja on 86.

Kämppikset

Viela muutama sana paikallisesta yoelämästä. Erilaisia pubeja, superpubeja ja yokerhoja on kaupungin keskustan pienellä alueella paljon ja "bar crawling" on helppoa. Huomasin, ettei tässä kirjoituksessa olekaan muita kuin iltakuvia. Täytynee varmaan lähipäivinä kulkea kameran kanssa yliopistolla ja kaupungilla. Musiikkiskene vaikuttaa myos varsin mielenkiintoiselta. Eilen olin Antonion ja Arturin kanssa manchesterilaisen punkbändin Kamikaze Spermin keikalla (joskin ilmeisesti missasimme illan pääesiintyjän) ja torstaina Roisin Dubhissa soittaa japanilainen post-rock bändi LITE, jota ajattelimme mennä kuuntelemaan. Irlantilaista kansanmusiikkia on myos tarjolla, mutta tätä kuulemaan en ole vielä sentään sortunut. Viikonloppuisin meininki kaupungilla ja kaduilla on vilkasta. Suurin ero Suomeen on, että kaikki paikat oli, kyseessä yokerho tai pubi, sulkevat ovensa viimeistään klo 2 yolla. Menon ollessa ylimmillaan valot lävähtävät päälle ja ihmismassat syoksyvät kaduille. Lieneeko sitten taustalla valtion yritys holhota juomistavoistaan kuuluisia irlantilaisia, mutta hieman oudolta tämä on tuntunut. Pubien suhteen odotinkin tätä, mutta ajattelin, että yokerhot noudattelisivat enemmän mannermaista sulkemisaikaa. Kulttuurieroja kenties.