Ylistyslaulu tuplaikkunoille ja ja itkuvirsi karaokelle

Kirjottelin viimeksi siitä, kuinka arki kuukauden lomailun jälkeen tuntuu koittaneen. Tämän myötä blogin luonnekin saattaa muuttua hieman. Aikaisemmin olen lähinnä kirjoitellut "suurista seikkailuista", matkoista ja yms. merkittävistä tapahtumista. Suuria seikkailuja tulee toivottavasti vielä syksyn mittaan, mutta jotta blogini päivitystahti pysyisi vireänä, yritän kirjoitella (avautua) myös arkisemmista asioista. Kuten tuplaikkunoiden hienoudesta, joita täällä päin ei luonnolisesti harrasteta. Muutamat viime päivät ovat varsin kylmiä ja tuulisia täällä Galwayssa. Öisin viima on tunkenut ikkunoiden väleistä sisään. Eilen kun istuin kirjastossa jouduin kiskomaan takkia ylle, kun sisällä kävi sen verran kova tuuli. Paikalliset eivät luonnollisesti olleet moksiskaan, vaan hengailivat viileästi t-paidoissaan. Nyt on vähän lämpimämpää eikä tuule niin paljoa, mutta sataa. Asensin facebookiin weather-applicationin ja tämän mukaan sataisi seuraavat 5 päivää. Avautumiset sikseen, ei tänne tultu rusketusta hakemaan. Sade täällä on useimmiten miellyttävän vienoa (itsesuggestio kunniaan) tihkusadetta, kaatosaateet ovat harvinaisempia.

Olen hieman ihmetellyt, kun vaihtareille ei ole järjestetty mitään yhteisiä aktiviteetteja. Tämän seurauksena kaveripiirini on rajoittunut lähinnä kämppiksiini sekä muutamiin muihin henkilöihin. Ei siinä mitään, kämppikset ovat huipputyyppejä, mutta olisihan se kivaa tutustua enemmänkin ihmisiin. Tänään oli kuitenkin societys day, jolloin nämä yhteisöt rekrytoivat uusia jäseniä. Toimintakin alkaa pyörimään vähitellen. Liityin ensitöikseni International Students Societyyn ja heti tänään illalla on luvassa erasmusbileet, joita odotankin innolla. Kamera kulkee luonnollisesti mukana. Muihin yhteisöihin en tällä erää liittynyt, mutta tarkkailen sähköpostin välityksellä, minkälaista ohjelmaa nämä järjestävät.

Tällä viikolla olen ottanut opintoja haltuun ja jopa lueskellut kurssikirjoja ja kurssimateriaaleja. Kurssivalintani tuntuvat kuitenkin vieläkin elävän. Dumppasin Irlannin 1700-luvun historia -kurssin (1800-luvussa on tarpeeksi tekemistä) ja valitsin Iirin kielen alkeiden kurssin. Olisihan se hauska oppia edes muutama fraasi tai kansanlaulu. Olisihan se myös komeeta liittää CV:n kielitaitoihin merkintä "iiri: perusteet". Tämän nykyajan todellisen lingua francan hallitseminen avaa varmasti tulevaisuudessa monia ovia.

Alkuviikosta varmistui myös, että pääsen ilokseni isännöimään suomalaisia vieraita marraskuisessa Irlannissa. Ville ja Kirsi sekä todennäköisesti Kirsin kaveri Katri lentävät Tampereelta ja Mikko Berliinistä Dubliniin. Pääkaupungin katsastamisen lisäksi vuokranemme auton ja kiertelemme Galwayn luonnonkaunista lähiseutua. Ei muuta kuin tervetuloa vaan jo etukäteen!

Koska paljastin jo Facebookissa hämmentävän suurta kiinnostusta aiheuttaneen laulamani karaokekappaleen nimen, niin kerrottakoon se myös tällä foorumilla, jottei kukaan enää epäile sekunnin vertaa minun laulaneeni Celine Dionia. Esitin sydäntäriipaisevan tulkinnan U2:n klassikosta I Still Haven't Found What I'm Looking For. Tämä oli vaikeampi kappale, kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Äänialani osoittaui jokseenkin riittämättömäksi, mutta yleisö oli silti (tai ehkä juuri tämän takia) hyvin mukana. Jälkeenpäin oli kuitenkin hieman sellainen olo, että pitikö sitä nyt taas mennä laulamaan. :)