Huomioita laukkaradan lehtereiltä

Pääsipä hetki vierähtämään edellisestä päivityksestä. Kommentoinpa alkuun viimeisimpiä kommentteja. Mikko ja Anna, lupaan pitää teille yksityisen esitelmän perunasta, irlantilaisesta perunataloudesta ja sen ongelmista. Maija, toisin kuin Suomessa täällä ei ole Patiksia, Joneseja, Satumaita, Anna K.ta ynnä muita karaokelääviä joka kulman takana, vaan karaokea järjestetään lähinnä erityistilaisuuksissa, kun mitään muuta ei olla keksitty, ja näin ollen karaokeperformanssin järjestäminen saattaa tuottaa ongelmia. Yritän kuitenkin toki parhaani.

Taas on yksi viikko takana. Olen viettänyt tällä saarella nyt 10 viikkoa. Tuntuu ihan kuin, että päivät ja viikot kuluisivat huomaamatta. Tuntuu kuin olisin vasta saapunut bussilla Dublinista Galwayhin ja asettunut hostelliin. Ensimmäiset päivät ja viikot Irlannissa tuntuvat kuin eiliseltä, mutta elämä Suomessa sen sijaan tuntuu kovin kaukaiselta ajalta. Jännä juttu.

Suomen asioista olen täysin tietämätön. Räikkönen voitti maailmanmestaruuden ja säät ovat ilmeisesti viilenemään päin. Täällä sen sijaan tuntuu, ettei sää olisi muuttunut elokuusta juurikaan. Päivisin läpmpätila on 10-15 astetta ja öisin jotain 5-10 asteen hujakoilla. Vettä tulee joka päivä yleensä jonkin verran, mutta yleensä ei kuitenkaan onneksi suuria määriä kerrallaan. Olen tosin kyllä yleisestikin maailmanmenosta tietämätön, sillä ainoa sanomalehti, jota seuraan on paikallinen ilmaislehti Galway Adertiser. Tämän lehden välityksellä välittyikin sitten koko maata suuresti järkyttänyt tapahtuma: Manuelan murha. 17-vuotias sveitsiläinen tyttö oli saapunut Galwayhin kielikurssille. Oltuaan maassa kaksi päivää ja oikaistessaan seitsemältä illalla pimeän oikopolun kautta hän joutui silmittömän väkivallan teon uhriksi. Tämä aihe on ollut viime viikkoina kaikkien huulilla ja on todellakin herättänyt suuria tunteita. Irlanti on yleisesti ottaen eräs Euroopan turvallisimpia maita, eikä tämmöiseen olla totuttu. Maan lähihistoriaan mahtuu toki Pohjois-Irlannin ongelmat, mutta muuten. Murhaaja on nyt mitä ilmeisimmin saatu kiinni ja oli hämmentävää huomata, että tämä mies asui käytännössä naapurustossamme. Tästä saankin tavallaan aasinsillan aiheeseen, jonka olen havainnut lueskellessani kyseistä ainoata nykyisin aktiivisesti seuraamaani laatulehteä. Lehden eräs yleisimpiä uutisaiheita on raportointi paikallisten pikkurötöksistä. Viime viikolla GA tiesi mm. kertoa, että eräs puolalainen mies oli lähtenyt joistakin bileistä umpitunnelissa ja eksynyt matkalla jonkin pariskunnan takapihalle. Pariskunta oli säikähtänyt ja hälyttänyt poliisin paikalle. Puolalaista miestä oli syytetty kotirauhan rikkomisesta ja hänet oli tuomittu 500 euron sakkoihin. Ei siinä mitään, mutta lehti kertoi rutiininomaisesti kyseisen henkilön nimen, iän ja kotiosoitteen. Hämmentävää. Onko kyseessä jonkinlainen yritys ehkäistä rikoksia sosiaalisen valvonnan kautta? Jos törttöilet, niin naapurisi tietävät sen ja tulevat nauramaan ovelllesi? Jos sikailet, niin äitisi saa lukea siitä lehdestä? Tuntuu täysin käsittämättömältä suomalaiseeen rikosraportointiin tottuneelle.

Televisiota en katso käytännössä ollenkaan ja Internetissäkin surffailen lähinnä Facebookissa. Facebookin välityksellä on sentään kotimaan ja miksei maailmankin meno välittynyt jollain tasolla. Olen huomannut, että HYYn edarivaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja kampanjointi käy ilmeisen kiivaana. On kiinnostavaa huomata kuinka moni tuntemani henkilö on vaaleissa ehdolla. Olen oikeastaan iloinen, ettei minun tarvitse tehdä vaikeita valintoja ystävieni välillä. Hyväksi tietämiäni ja suuresti arvotamiani henkilöitä on todellakin kymmenittäin ehdolla. Hieman tosin harmittaa, etten itse saa mahdollisuutta yrittää läpimenoa. Ylioppilaskuntapolitiikkaa kiinnostaisi kyllä kokeilla, mutta tänä syksynä se ei ole mahdollista. Kahden vuoden päästä olen puolestani jo lähellä valmistumista (yeah right), joten voi olla että tämä puoli opiskelijaelämästä jää minulta kokematta.

Viime viikko oli suoraan sanottuna melkoisen arkinen ja tapahtumaköyhä. Siksi olenkin varmaan jauhanut tyhjänpäivästä asiaa hävettävän paljon tähän asti. Viikko tuntui lähinnä luennoilla käymiseltä ja kirjastossa hengailua. Vielä kun viikonloppu meni ihan kotioloissa, niin voin todeta, että ei mitenkään ikimuistoinen viikko. Ajattelin jossain vaiheessa viikkoa, että tekisin viikonloppureissun Corkiin, mutta koska matkaseuraa ei oikein löytynyt, uusi essee alkoi puskea päälle ja koska vuokranmaksun jälkeen ja ennen opintotuen saapumista tajusin tilini saldon olevan ensimmäistä kertaa tämän syksyn aikana pelottavan alhainen, päätin viettää viikonlopun vaihteeksi kotioloissa. Parit bileet, pubisessiot ja rockkeikat viikolle sentään mahtui: tiistaina Irlantilaista kansanmusiikkia pubissa, keskiviikkona ISS-bileet ja torstaina irlantilaista avaruusvaikutteista indierockia lempibaarissani, Roisin Dubhissa. Eräs mielenkiintoinen viime viikolle mahtunut episodi oli ns. Suuri suihkukriisi, eli että kotimme suihku sanoi iloksemme itsensä irti. Näin ollen vuokraisäntä Vincentin putkimies kaveri, harras katolinen Kevin, sai jälleen vierailla luonamme. Hän naureskelikin, että tulemme varmasti vielä näkemään syksyn aikana. Viime perjantai oli aikamoinen tohinapäivä. Vincent soitti aamulla ja herätti minut ilmoittaakseen, että Kevin on tuota pikaa ovella. Kevinin lisäksi täällä pyöri aika ajoin Vincent itse sekä puolalainen laatoittaja. Sähkömieskin ilmeisesti kävi jossain vaiheessa paikalla. Putkiongelmia tässä talossa on kyllä riittänyt. Muutama päivä meni iloisesti ilman suihkua ja vettä säännöstellen.

Perinteistä musisointia Crane Barissa

Crane bar ja vaihtaripossea

Laura ja Anja

Sunnuntaina tein kuitenkin jotain, mitä en ole koskaan aikasemmin tehnyt - olin hevoskilpailuissa. Hevosurheilu on melkoisen suosittua täällä, vaikka niin tosin tuntuu olevan ihan mikä tahansa urheilu. Anna irlantilaiselle pyyhe, tyhjä kaljatölkki ja banaani, niin hän kehittää viidessä minuutissa näitä hyödyntäen uuden suurta suosiota nauttimaan tulevan urheilulajin. Sunnuntaina järjestettiin kuitenkin, Länsi-Irlannin metropolissa, Galwayssa, syksyn kolmannet ja viimeiset kilpailut. En voi väittää, että tietäisin hevosurheilusta yhtään mitään tai että se kiinnostaisi minua edes hevonpaskan vertaa, mutta koska kämppikset olivat intoa puhkuen menossa kyseiseen tapahtumaan ja koska ajattelin, että kai sitä nyt kerran elämässään voisi tämmöistäkin kokea, niin löysin itseni laukkaradan lehtereiltä. Sisään päästäkseen täytyi ovella pulittaa suolaiset kymmenen euroa. Koska kilpailuiden seuraaminen ilman vedonlyöntiä olisi täydellistä ajan haaskausta, päätin minäkin panostaa hieman rahaa peliin, jotta päivä ei menisi täysin hukkaan. Päivän aikana oli kaikenkaikkiaan 7 lähtöä ja löin vetoa kaikista paitisi yhdestä lähdöstä. Vedonlyönti tapahtui radanreunustalla päivystävien vedonvälittäjien pisteiltä. Hevosia taluteltiin ensiksi ympäri aitausta, jotta vedonlyöjät pystyisivät tarkistamaan näiden päivän kunnon ja valitsemaan suosikkinsa vihjekirjasen avustuksella. Pienellä alueella päivysti kymmeniä vedonvälittäjiä ja vedonlyöjien tehtävänä oli etsiä parhaat kertoimet omalle suosikilleen tarjoama vedonvälittäjä. Voisi kuvitella, että näin epämotivoitunut, lähinnä antipatiaa hevosurheilua kohtaan tunteva vedonlyöjä olisi hävinnyt kaikki rahansa silkasta periaatteesta, mutta yllätykseksni valitsin toisessa lähdössä voittajahevosen ja voitin viiden euron panostuksella 75 euroa. Jäin päivästä lopulta jopa parisenkymppiä voitolle. Voisin verrata käyntiäni hevoskilpailuissa taannoisiin kohua herättäneisiin irlantilaisen kansantanssin kokeiluihini. Sinänsä ihan hauskaa, mutta ei kuitenkaan niin hauskaa, että haluaisi toisen kerran kokeilla. Kerta elämässä riittää.

Lähdön hevoset esittelykierroksella

Viimeiset ohjeet jockeylle

Vedonvälittäjät ottavat omansa

Artur punnitsee vaihtoehtojaan

Tiukka loppusuoran taisto

Viime viikolla aloin hahmotella Theories of the Welfare State –kurssin esseetäni. Alkuunpääseminen tuntui uskomattoman vaikealta ja koin hyvin tuskaisia hetkiä alkuviikosta yliopiston kirjastossa. Aiheekseni valikoitui seuraavanlainen aihe: Can Utilitarianism Guarantee Respect for Rights, and Can it Justify Welfare Rights? Täytyy myöntää, ettei tämä ole yhtä kiinnostava ja lähestyttävä aihe kuin Suurta nälänhätää sivuava edelleen historian esseeni, joka oli loppujen lopuksi helppoa kauraa. Nyt kun pitäisi vaihteeksi kirjoittaa jotakin valtio-opillista, niin heti on palikat sekaisin ja motivaatio hakusessa. Lähteet olen kutakuinkin saanut kuitenkin haalittua ja käyn niitä parhaillaan läpi. Rawlsin, Nozickin, Millin ja muiden aihettani sivuavien poliittisen filosofian kirjoitusten analysointi on kuitenkin jokseenkin vaativampaa kuin yhteen selkeään historialliseen tapahtumaan perehtyminen. Esseen deadline on ensi viikon maanantaina. Ajattelin aloittaa kuitenkin hyvissä ajoin, sillä tällä viikolla on kahdet isot bileet, jotka epäilemättä tulevat rajoittamaan opiskelutehoja.

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin varsin leppoisissa merkeissä. Viime viikonloppu oli ns. pitkä viikonloppu, koska maanantai oli kansallinen vapaapäivä, jolloin kaikki oli kiinni. Päivä sujui lähinnä opiskellessa. Iltapäivällä kävimme ranskalais-espanjalais-portugalilais-saksalais-venäläis-italialais-suomalaisella porukalla vetämässä parin tunnin jalkapallosessiot lähikentällä. Oli hauskaa pelata kunnon peliä pitkästä aikaa! Juoksukunto ei tosin ole enää samaa luokkaa kuin vuonna 2005, jolloin minut valittiin (kuten olen jo aikaisemmin hehkuttanut) täysin ansiosta FC Jormien vuoden raatajaksi. Sen verta voimille otti, että joutui lähtemään vielä illalla pubiin.

Huomenna keskiviikkona ovat ISS:n halloweenbileet. Näitä varten pitäisi kehitellä joku kiva, helppo ja halpa asu. Luultavasti marssin 2 euron kauppaan ja ostan jotain mahdollisimman turhaa ja hölmöä. Halloween ei Suomessa kovin iso juhla ole, vaikka sen viettäminen onkin jossain määrin yleistynyt viimeisten vuosien aikana. Olen kuitenkin pitänyt kyseisen juhlan viettämistä kuitenkin lähinnä teennäisenä amerikkalaisvaikutteisena hömpötyksenä. Täällä Halloweenin lähestymisen huomaa. Kaupat täyttyvät kaikesta halloweenaiheisesta krääsästä ja halloweenbileitä järjestävät kaikki itseeän vähänkin kunnioittavat tahot. Katsotaan nyt, että minkälaiset bileet on keskiviikkona edessä.

Tämän viikon perjantaina järjestämme puolestaan kämppisten kanssa kotibileet, joihin olemme kutsuneet sekalaista vaihtaripossea. Täytyyhän sitä nyt yhdet kotibileet syksyn aikana järjestää! Hieman vaikea arvioida, kuinka paljon porukkaa saapuu paikalle, mutta eiköhän mukavat kekkerit kuitenkin ole tulossa. Tulihan taas joka tapauksessa jauhettua yli 1200 sanaa. Pahoittelen tätä seikkaa tänne asti urheasti kahlanneille lukijoille. Kiitos mielenkiinnostanne.