Jottei tästä tulisi liian sekavaa postausta, niin kirjoitanpa kerrankin jokseenkin kronologisessa järjestyksessä viikon tapahtumista. Tiistaina tuli tosiaan vierailtua irlantilaisella klubilla. Ihan leppoisa paikka. Guinnessin tilaaminen iiriksi onnistui vaivatta! Arvasin myös oikein miesten ja naisten vessojen nimikyltit. Oman iirinryhmämme edustus oli vain valitettavan heikko, joten emme viipyneet Danny-kämppiksen kanssa kuin yksien tuoppien verran. Harmi sinänsä, sillä idea oli mitä mainioin. Tiistaina olisi ollut myös irlantilaisen kansantanssin tunti. Päätin olla kuitenkin menemättä toista kertaa, joten demonstraationi näistä tanssitaidoista tulevat olemaan sangen heikonlaiset. Valitan. Vastalauseista piittamatta ja kritiikille immuunina pyrin korvaamaan tämän puutteen soittamalla tuplasetin edestä tinahuilua.
Keskiviikkona kävin Filmsocietyn leffaillassa katsomassa Hohdon. Tämän jälkeen suuntasimme Arturin kanssa baariin, Music Societyn Open Mic Nightiin kuulemaan paikallisia amatöörejä. Taso oli tälläkin viikolla enimmäksen hyvä.
Open Mic Night @ Mixers Bar
Torstaina minulle riemukseni selvisi, että ensi viikon perjantaihin mennessä pitää kirjoittaa 1500 sanan essee Ison-Britannian hallituksen toimista suuren nälänhädän aikana vuosien 1845-1851 välillä. Kaikki relevantit lähdekirjat ovat luonnollisesti jo menneet kirjastosta. Ajattelin aloittaa tämän olemattomilla lähteillä kirjoitettvan ensimmäisen englanninkielisen tieteellisen esseeni kirjoittamisen stressaamisen kuitenkin vasta ensi viikolla. Parhaat tulokset saattaisivat tällä kertaa tulla yhdistelemällä oluttieteellisiä Wilhelmsson-Larsson koulukunnan metodeja sekä ns. HMK-lähdeviittausmenetelmiä. Toisin sanoen kirjoitan esseetä 24h putkeen ainoana lähteenäni minä itse. No, ehkäpä yritän jotain muuta. Torstaiiltana hyökkäsin jälleen Film societyn leffaesitykseen. Tällä kertaa vuorossa oli varsin mainioksi osoittautunut 300. Saksalainen kaveri Anja, jonka kanssa minulla on parikin yhteistä kurssia kutsui leffan jälkeen luokseen kakkubileisiin. Hänen kämppiksensä oli leiponut neljä kakkua ja olin tervetullut syömään näitä. Paatuneena herkuttelijana otin kutsun ilomielin vastaan. Anja asuu meidän kämpän lähellä yhdessä monista yksityisistä opiskelija-asuntoloista. Asuntola oli juuri sellainen, minkälainen olin ajatellutkin sen olevan, tosin sanoen täynnä amerikkalaisia. Ihan letkeää menoa, mutta kivempi se on ehkä asua näin yksityisiltä markkinoilta vuokratussa talossa.
Perjantai oli kiireinen päivä. Aamupäivän käytin nukkumiseen ja iltapäivällä oli ISS:n hyväntekeväisyys futsalturnaus. Vuonna 2005 FC Jormien vuoden tsempparipalkinnon saaneena ja siitä edelleenkin hyvin ylpeänä olin luonnollisesti näissä geimeissä mukana. Edustin Kiinan maajoukkuetta, jonka pelit valitettavasti jäivät kiinalaisen jalkapallon tason tuntien kenties ei niin yllätyksellisesti yhteen hävittyyn pudotuspeliin. Myöhemmin iltapäivällä oli sitten edessä lähtö Botany Societyn viikonloppuretkelle Connemaran luonnonpuistoon. Palasin tänään tältä mitä mainioimmalta reissulta. Elina oli puhunut viikolla tästä retkestä ja mainos oli lähetetty myös vaihtareiden sähköpostilistalle. Retken hinta oli 27 euroa, mikä sisälsi bussimatkat, 2 yön majoituksen, aamupalat ja yhden illallisen. Naurettavan halpa hinta johtui siitä, että yliopisto subventoi avokätisesti puolet retken kustannuksista. Näiden faktojen valossa ilmoittauduin ennakkoluulottomasti Arturin kanssa reissulle torstaina.
Tapasimme ryhmämme Galwayn bussiasemalla. Mukaan lähti yllättävän vähän porukkaa. Mukaan olisi kai mahtunut 30 henkeä, mutta matkaan lähti kaiken kaikkiaan vain 12 henkeä, joista puolet oli vaihtareita ja puolet irlantilaisia luontokerholaisia. Pienempi ryhmä oli kuitenkin ehkä mukavampi tällä reissulla. Vaihtareiden edustus koostui suulaasta romanialaisesta koomikostaa Valentinista, maailaman hitaimmasta scrabblen pelaajasta ranskalaisesta Brunosta, jota ei toiselle pelikierrokselle sitten enää huolittukaan mukaan, puolalaisesta myhäilevästä herrasmiehestä Gregorista sekä siis itse blogin pitäjästä, Arturista ja Elinasta. Matkaa luonnonpuistoon oli satakunta kilometriä, mutta paikallisilla bussiyhteyksillä matkan teko kesti luonnolliseti kolme tuntia. Olimme perillä kahdeksan aikoihin illalla, minkä jälkeen marssimme hostellillemme. Hostelli oli totaalinen shokkiylläri. Olen nähnyt hostelleja kymmenissä eri maissa ja tämä oli epäilemättä kaikista tähän astisista paras! Hostellin miljöötä ja ilmapiiri voisi kuvata ns. letkeäksi. Paras kuvaus olisi ehkäpä, jos sanoisin majapaikasta tulleen mieleen jonkinlainen hippien lomakoti. Sisustus oli enemmän kuin kirjavaa. Esimerkkinä mainittakoon, että WC:ssä oli avotuli, seinillä roikkui mm. lampaankalloja ja baarissa soi St. Germain. Hostellissa juoksi vapaana kissoja ja koiria, minkä lisäksi omistajalla oli kaneja. Retki kannatti ihan pelkästään jo tämän äärimmäisen boheemin hostellin takia.
Old Monastry Hostelin alakerta
Saniteettitilat takkoineen
Yläkerran oleskelutila. Huomatkaa seinällä olevat kallot
Tukikohtamme sijatisi aivan luonnonpuiston porttien kupeessa, Letterfrackin kylässä. Lonely Planetin kuvaus kylästä on varsin osuva "the village is barely more than a crossroads with a few pubs". Yhteen näistä pubeista marssimme perjantai-iltana tapaamaan paikallista luonnonpuiston rangeria, jonka oli määrä esitellä meille puistoa lauantaina. Tämä oli oikein autenttinen irlantilanen pubi. Artur kohtasi tosin erinäisiä ongelmia. Hän jäi suustaan kiinni miehen kanssa, jota muut pubin vakkarit kuvasivat meille seuraavasti "he is notorious for being boring and when he farts the whole pub has to be closed down". Muuten ilta sujui oikein mukavasti rupatellen leppoisia Guinnessin ääressä (ja kyllä, olen kokeillut myös muita oluita). Valentinin ehdotus, että Irlanti ja Romania tekisivät sopimuksen, että Romania lähettäisi mustalaisensa Irlantiin ja irlantilaiset tappaisivat nämä ja dumppaavat jokeen ei tosin saanut erityistä vastakaikua muulta seurueelta.
Puistoranger esittelee meille jotain kasvia
Connemaran luonnonpuistoa, etualalla Gregor
Nautittuamme lauantaiaamuna maittavan aamupalan läksimme klo 10 aamulla jotkut enemmän toiset vähemmän pirteinä tutustumaan Connemaran luonnonpuistoon. Pubissa kohtaamamme ranger esitteli meille flooraa ja faunaa parin tunnin ajan, minkä jälkeen suuntasimme kohti Diamond hilliä, reilun 400 metrin korkuista "vuorta". Näkymät huipulta olivat kerrassaan mahtavat. Oli muutenkin kiva trekkailla hieman pitkästä aikaa. Luonnonhelmassa vietetyn päivän jälkeen ja hostellilla nautitun paikan tyylin mukaisen kasvibuffetillallisen jälkeen suuntasimme toiseen kylän kolmesta pubista. Seurueemme halusi seurata rugbyottelua Ranska-Englanti. Valehtelisin jos väittäisin, että peli olisi erityisemmin kiinnostanut minua, mutta keksin kuitenkin pubissa vaihtoehtoista tekemistä. Rugby on sentään jokseenkin yleismaailmallinen laji, josta ei tosin suomessa tiedä kukaan, mutta esimerkiksi irlantilaista jalkapalloa ja mailoilla pelattavaa hurlingia ei pelata missään muualla. Hupaisia lajeja, joihin en tosin ole jaksanut erityisemmin perehtyä. Ottelun jälkeen haimme supermarketista hieman viiniä ja suuntasimme takaisin letkään hostelliimme viettämään iltaa. Iltaan kuului mm. Scrabblea, pöytäjalkapalloa ja kädenvääntöä. Artur osoittautui todelliseksi mestariksi tässä lajissa voittaen ylivoimaisest kaikki haastajansa.
Matkalla Diamond Hillille
Näkymää Diamond Hillin huipulta
Huipulla tuulee. Elina myhäilee taustalla
Lisää maisemakuvia
Artur, Valentin, Gregor ja Bruno
Artur ja Valentin seuraavat intensiivisesti rugbyottelua
Bruno yrittää turhaan haastaa Arturia
Kiivas pöytäjalkapallokamppailu käynnissä. Pelisssä mukana
Artur, Elina, Triona ja Gregor
Tänään aamulla kävelimme jälleen toiset enemmän ja toiset vähemmän pirteinä ihaillen kaunista Connemaran maaseutua. Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli kenties parasta, mitä olen tähän asti Irlannissa tehnyt! Luonnonpuisto oli hieno, tutustuimme kerrassaan mainiohin tyyppeihin ja oli kivaa olla enemmän tekemisissä myös irlantilaisten opiskelijoiden kanssa. Tähän asti kun kuta kuinkin ainot paikalliset kontaktit ovat olleet Vincent, uskomattoman kiireinen vuokraisäntämme sekä satunnaiset humalaiset pubeissa. Täytyy pitää silmä tarkkana vastaavien retkien varalta.
Järvimaisemaa
Ahoi mates!
Tiekyltti ja kieroutunut huumorintaju. Tämä siitä seuraa
Alkava viikko menee varmaan aikaisemmin mainitun historian esseen kanssa tuskaillessa. Tämä on ensimmäinen todellinen koitokseni syksyn opintojen osalta. Tähän asti ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin käydä luennoilla, tehdä muistiinpanoja ja lukea kurssimateriaaleja lähinnä omatunnon mukaan. Eiköhän sitä jotain muutakin kuitenkin ehdi tekemään. Järjestämme todennäköisesti vihdoinkin ensi perjantaina kotibileet kämppistemme kanssa. Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille tätä lukeville!
1 kommenttia:
Mä oon niin Dublinissa 16.11. aamupäivällä. Vapise, saarivaltio!
Lähetä kommentti