On tullut loppusanojen aika. Tämä on viimeinen postaukseni tähän blogiin.
Olen ollut nyt Suomessa reilut pari viikkoa. Ensimmäinen viikko oli varsin raskas. Joulupyhien toimeettomuus oli vauhdikkaan syksyn jälkeen hajottavaa. Kahden viime viikon aikana onkin sitten tullut nähtyä kavereita ja tekemistä on muutenkin riittänyt aivan eri tavalla. Tällä viikolla olen jopa ollut muutamana päivänä kirjastossa lukemassa helmikuun alussa odottavaan tenttiin. Irlannin syksy alkaakin tuntua jo kaukaiselta muistolta. Asuntokuviot järjestyivät lopulta mukavan kivuttomasti. Kämppää ei suuremmin tarvinnut etsiä, vaan muutan kaverin kaverin yksiöön Kruununhaassa kuun vaihteessa. Siihen asti asustelen vanhempien nurkissa. Tämä meni juuri niin kuin pitkikin. Olen koko opiskeluaikana miettinyt, että olisi mahtavaa asua jossain vaiheessa Kruununhaassa. Nyt tämä sitten toteutuu. Alue on nykyisin suosikkikaupunginosani Helsingissä ja Valtsikalle on tästä lähtien minuutin kävelymatka. Aikamoista kiertolaiselämää tässä on tullut vietettyä. Puolen vuoden aikana minulla on ollut neljä eri osoitetta. Toivon mukaan tässä tulee asuttua hieman pidempään. Seuraavaksi pitäisi löytää jokin työpaikka kevään ajaksi. Uuden kämpän vuokra on sen verta korkea, että sitä ei opintotuella maksa. Kesätyökuviot ovat tänä vuonna sikäli paremmalla mallilla kuin vuosiin, että suojatyöpaikka löytyy Rastilan leirintäalueelta, jossa vietin viime kesän. Ei tarvitse niin stressata työnhakua tänä keväänä.
Kokonaisuudessaan voin todeta, että Irlannissa vietetty syksy oli hieno. Irlanti oli upea maa viettää neljä kuukautta! Näiden neljän kuukauden aikana ehdin mukavasti näkemään maata, joskin paljon jäi vielä näkemättä. Galway oli mukava ja eloisa pieni opiskelijakaupunki kaupunki. Hieman liian pieni tosin, että siellä jakasisi kovin paljon pidempää elää. Viihdyn paremmin suuremmissa kaupungeissa. Jopa Helsinki tuntuu suurelta Galwayn jälkeen. Irlantilaiset ihmiset olivat mahtavia – ystävällisiä ja huumorintajuisia. En tosin paikallisiin juuri paremmin tutustunut, vaan pyörin koko ajan lähinnä vaihtaripiireissä. Eipä tämä kaduta, sillä näistä piireistä sitä sitten löytyikin hyviä ystäviä. Odotin edes jotain pieniä vaikeuksia syksylle, mutta niitä ei ollut. Kaikki sujui jotenkin liiankin helposti. Asunto ja kämppikset löytyivät yhdessä päivässä, kurssit suoritin ongelmitta, koti-ikävä ei vaivannut, rahat riittivät. No, nyt tästä postauksesta uhkaa tuli yli siloiteltu ruusuinen sankaritarina, mutta minkäs teet. Jospa sitä nyt yrittäisi jotain negatiivistakin keksiä. Julkinen liikenne oli surkea. Galwayn paikallisbussien kanssa en onneksi joutunut liikkumaan, koska pyörällä pääsi kulkemaan joka paikkaan. Enemmän jouduin taistelemaan pitkän matkan bussiyhteyksien kanssa. Saarella matkustamista hankaloittivat huonot bussiyhteydet. Dubliniin pääsi kyllä joka paikasta helposti, mutta muuten yhtedet olivat yleisesti ottaen heikot. Bussit kulkivat harvoin ja hitaasti. Esimerkkinä väli Galway-Belfast. 300 kilometrin matkassa kesti 7 tuntia ja bussia joutui vaihtamaan kolme kertaa. Asunnot olivat kylmiä, mihin yhtenä selityksenä oli joka talossa olevat yksikertaiset ikkunat. Lämpimät aamutohvelit oli yksi ensimmäisistä ostoksistani Galwayssa.
Olen nauttinut suuresti tämän blogin pitämisestä. Tämä on ollut oikein kätevä tapa pitää Suomeen yhteyttä sekä saada itselleen pysyvä muisto vaihtosyksystä. Kaikki lukijoiden jättämät kommentit ovat ilahduttaneet minua kovasti, lämpimät kiitokset näistä. Haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita, joita on pitämäni tilastojen perusteella ollut ilahduttavan paljon. Kävijälaskurini on tähän mennessä rekisteröinyt 1791 käyntiä sivuilla. Suuret kiitokset mielenkiinnnostanne!
Ensi kertaan.
