Nettiä odotellessa

No niin, nettiyhteyden saamisessa kotiin menee vielä määrittelemätön aika, enkä saa yliopiston käyttötunnuksia kuin aikaisintaan loppuviikosta, niin päivitänpä tätä blogia näin nettikahvilasta käsin, koska muuten tulee ikävän pitkiä taukoja, koska tämä on kivaa, enkä muutenkaan malta pysyä poissa netistä.

Galwayn paaostoskatu

Muutimme tosiaan keskiviikkona uuteen kämppämme. Joitakin pikkuvikoja on ilmennyt, putkimies rassasi mm. putkiamme pari tuntia tänä aamuna, mutta muuten homma on pelannut. Vuokraisäntämme, uskomattoman kiireinen irlantilainen herrasmies Vincent, on järjestellyt isännän elkein asioita. Kämppikset Danny, Mira ja Artur ovat mukavia ja olemme hengailleet yhdessä paljon ihan jo siitäkin syystä, että emme juuri tunne muita ihmisiä kaupungista. Olemme ostaneet ja tehneet yhdessä ruokaa ja jakaneet kauppalaskut keskenämme tasan, mikä on ollut aivan uudenlaista kommuunielämää itselleni. Itse olen tottunut siihen, että jääkaappi on alue, joka on jaettu kämppisten kesken tarkkoihin reviireihin, eikä toisen reviirille ole ollut asiaa, kuin hätätilanteessa. Kivempaa näin, mutta saapa nähdä miten homma toimii, kun opetus yliopistolla syyskuussa alkaa ja kukin kulkee miten kulkee.

Oma huoneeni

Olkkari

Keittio

Takapiha

Torstaina olin katsomassa loppuunmyytyä Battlesia, joka Erkin sanojen mukaan ”is one of the most amazing live band ever”. On tosiaan sanottava, että bändi oli loistava. Rumpali oli suorastaan hämmentävän hyvä. Olin bändiä kuunnellut mp3-muodossa, mutta minun on sanottava, että tämä bändi toimi kyllä livenä paremmin. Epämääräisessä piipityksessä oli jotenkin enemmmän sisältöä ja uskottavuutta. Keikkapaikka oli mitä viihtyisin hikinen ja intiimi rockklubi, joka on mitä mainioin keikkapaikka nouseville kyvyille. Kävipä ihan niin, että löysin itseni istumassa iltaa täältä myös seuraavana iltana kämppisten kanssa.

Battles @ Roisin Dubh 23.8.2007

Keittion poyta ja tuliaisia Suomesta (kiitos kaverit, kamppikset tykkas myos :)

Kokonaisuudessa voin todeta, että sopeutuminen elämään Irlannissa on sujunut vaivatta. Se kuinka naurettavan helposti asunto löytyi on toki helpottanut huomattavasti sopeutumista. Fiilis olisi varmasti hyvin erilainen, mikäli kyyhöttäisin tällä hetkellä hostellissa 6 hengen dormissa itkevien vaihtaripolojen kanssa. Asunnoista on kilpailua, mutta toisaalta tarjontaa on myös. Kukaan erasmusvaihtari tuskin jää ilman kämppää. Guinnessin suku on onnistunut aivopesemään minut sen verta hyvin, että olen tapetoinut huoneeni vanhoilla John Gilroyn piirtamilla Guinnesin mainosjulisteilla. Kun avaan silmäni, niin ensimmäinen näkyni on hymyilevä tukaani ja mainosteksti ”Lovely day for a Guinness”. En tosin tiedä onko tämä hyvä vai enemmän huono asia. Ilma on kuin Suomessa syyskuun lopulla, talot ovat kylmiä, ihmiset puheliaampia, mutta ei täällä muuten niin erilaista ole. Erään seuran nimeltä mainitsemattomat jäsenet ovat varoitelleet kovasti katolilaisista, mutta eipä tuo uskonto täällä kovin näkyvästi tunnu olevan esillä. Yhteiskunta on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana maallistunut kovasti. Nuorissa on ymmärtääkseni hyvin vähän säännöllisesti kirkossa käyviä ihmisiä. Myönnän tosin, että koin hieman hämmentäväksi, kun hartaaksi katolilaiseksi osoittautunut irlantilainen putkimies ryhtyi tänä aamuna puhumaan ja jatkoi puhumista puolen tunnin ajan siitä, kuinka hän oli käynyt Bosniassa jossakin pikkukylän kirkossa, jonne ihmiset ympäri maailmaa tekevät pyhinvaellusmatkoja, jossa tapahtuu ihmeitä ja jossa voi nähdä Marian Jeesuksen äidin, jossa muslimit kääntyvät kristityiksi ja kuinka täällä käynti oli ollut hänellekin järisyttävä kokemus. Istuimme Dannyn kanssa huuli pyöreänä keittiön pöydän ääressä vaivautuneina nyökkäillen.

Maisemaa jokilaivalta

Galway itsessään on oikein vireä kaupunki. Tällä hetkellä kadut ovat täynnä turisteja, joita me "paikalliset" saamme väistellä kiusaksi asti. Talven tullen turistit kaikkovat ja opiskelijat astuvat esiin. Kaupungissa itsessään ei ole sinänsä mitään suuria ”nähtävyyksiä”, mutta kaupunki on tunnettu rennosta ilmapiiristään ja vireästä iltaelämästään. Kävimme perjantaina kämmpisten kanssa pyörähtämässä ulkona ja hyvältä vaikutti. Kotiseudullamme ei ole mitään erityistä, lähinnä vieressa on ostoskeskus, McDonalds ja ruokakauppoja. Keskustaan kestää pyörällä 10 minuttia ja kävellen matka taittuu noin 25 minuutissa. Galwayn ympäristössä riittä puolestaan luonnonkauniita kohteita ja kivoja pikkukyliä. Kiire tulee, jos meinaan kaikissa näissä ehtiä käymään. Ainakin Belfastiin pitäisi myös päästä ja ehkäpä myos jossain vaiheessa saarelta hetkeksi pois. Lähdemme huomenna kahdeksi yöksi Aransaarille, jotka sijaitsevat rannikolla Galwayn edustalla. Saaret ovat tunnetut mm. aranvillasta valmistetuista villapuseroista, rautakauden aikaisista linnoituksista ja karusta maastostaan. Kuvia saarista seuraa myöhemmin.

Danny, Artur ja Mira

Saksalaishollantilaissuomalaisen kommuunin perjantai-ilta ulkona

Mutta totta tosiaan, jos joku on ajatellut syksyistä retkeä Irlantiin, niin tervetuloa vaan! Syksyllä sataa enemmän kun kesällä, mutta sille ei nyt voi mitään. Opintokuviot ja syksyn ohjelma selvinnevät minulle paremmin parin viikon kuluessa, toistaiseksi olen näistä autuaan tietämäton. Yritän päivittää taas blogia alkavan viikon aikana, mutta voi olla, että en tätä pysty tekemään. Maantaista keskiviikkoon olemme tosiaan kaikesta syrjassa olevilla Aransaarilla ja torstaina on sitten edessä yliopiston orientaatiopäivä. Perjantaina ja lauantaina on myös johjelmaa yliopiston puolesta. Luennot puolestaan alkavat sitten seuraavalla viikolla. Kiirettä pitää. Terveisiä kaikille tätä mahdollisesti lukeville ja onnea matkaan piakkoin eri puolille Eurooppaa suuntaaville erasmusvaihtotovereille! :)

Elamaa Galwayssa

Kaikki sujui keskiviikkona suunnitelmien mukaan ja saksalais-suomalais-hollantilaiskommuunimme on ollut pystyssa jo muutaman paivan ajan. Vuokraisantamme on uskomattoman mukava, joskin ehka kiireisin mies, jonka olen koskaan tavannut. Puhuu myos paljon, mutta asiasisalto on vahainen. Emme ole viela saanet internetyhteytta kamppamme, joten taman blogin paivitystahti on talla hetkella hitaanlainen, enka lue juurikaan myos sahkopostiani. Jos on tahdellista asiaa ja tarvetta saada kiinni, niin se onnistuu talla hetkella parhaiten irlantilaisesta numerostani. Jos ja kun saamme internetyhteydet pelaamaan (toivottavasti ensi viikolla) laitan kuvia kampasta, kamppiksista, Galwaysta ja vahan enemman raporttia Battlesin keikasta, Galwaysta, Irlannista ja kommuunielamasta yleensa. Nyt tyydyn sanomaan vain, etta kaikki on sujunut uskomattoman hienosti ja vaivattomasti ja elama Galwayssa tuntuu oikein mukavalta talla hetkella!

Irlannin ihanaan syksyyn mahdollisesti vierailua suunnitteleville ystaville ja kylanmiehille tiedoksi, etta oma huoneeni on pieni (jopa pienempi kuin Kampin huoneeni), eika siihen oikein muita mahdu nukkumaan. Mitaan syyta huoleen ei kuitenkaan ole, silla olohuoneemme muuttuu kaden kaanteessa vierashuoneeksi. En tosin tieda ollenkaan opintoaikatauluista ja siita miten vaativaa ja aikaa vievaa opiskelu taalla on, mutta tervetuloa vaan! Kunhan ilmottelette mahdollisista paivamaarista etukateen. :)

Asunnon metsästys

Tänään aamulla aloitin asunnon etsimisen marssimalla Galwayn yliopiston asuntotoimistoon. Tänään illalla päätin asunnun etsinnän kättelelemällä tulevaa vuokraisäntää. Oikein naurattaa miten helposti kaikki lopulta järjestyi. Olin yliopistolla joskus vähän ennen yhtätoista. Asuntoimiston väen mukaan lukukauden viipyvän vaihto-oppilaalla voi olla vaikea löytää asuntoa, sillä vuokranantajat vuokraavat mieluummin asuntonsa koko lukuvuoden ajaksi. Tämä on sinänsä täysin ymmärrettävää. He suosittelivat minulle, että etsisin yhdessä asuntoa lukukauden viipyvien vaihtareiden kanssa. He antoivat minulle erään hollantilaisen tytön numeron, joka oli samanlaisessa tilanteessa kanssani. Ajattellin, että voisin hyvinkin soittaa hänelle myöhemmin päivällä, jahka olisin ensin vähän tarkastellut tarjontaa tarkemmin. Jätin myös oman numeroni asuntotoimistoon.

Istuessani hostellissani lounalla upouuteen Vodafonen liittyymäni soitti vieras numero. Langan päässä oli saksalainen erasmusopiskelijapoika Arthur, joka oli etsimässä asuntoa saksalaisen tytön Miran ja edellä mainitun hollantilaisen tytön Dannyn kanssa. He halusivat tietää haluaisinko liittäytyä mukaan porukkaan porukkaan, jotta voisimme etsiä neljälle hengelle tarkoitettuja asuntoja ja pääsisinkö tapaamaan heitä saman tien. Olin jokseenkin ällikällä lyöty, mutta sain kuitenkin sanottua, että olen ilomielin porukassa mukana. En ollut ollenkaan odottanut, että tämä järjestyisi näin helposti.

Tapasin uudet potentiaaliset kämppikseni yliopistolla ja he suosittelivat minulle pyörän hankkimista. Arthur ja Mira olivat sen jo tehneet ja he tiesivät näyttää minulle ja Dannylle liikkeen josta saisimme pyörät hankittua. En ole erityisemmin pyöräilyä Suomessa harrastanut, mutta ajattelin, että tämä olisi varmasti helpoin tapa liikkua kaupungin alueella. Ostin käytetyn maastopyörän 120 euron hintaan. Diili on siinä mielessä oikein hyvä, että saan hinnasta puolet takaisin, jos palautan pyörän joulukuussa ennen lähtöäni. Kaupungissa ei tietenkään ole pyöräteitä ja vasemmanpuoleinen liikenne on jotain täysin luonnonlakien vastaista, mutta mitäpä tässä turhia arastelemaan.

Uudet ystäväni olivat katselleet jo asuntoja edellisinä päivinä ja olivat sopineet muutamasta näytöstä tällekin päivälle. Pari ekaa näyttöä meni aika puihin, mutta illan viimeisenä näyttönä meillä oli ohjelmassa yhden paritalon katsastaminen. Tämä on myös talo, johon muutamme jo niinkin pian kuin huomenna! Se, että olemme kaikki viipymässä vain syksyn vaati hieman suostuttelua ja neuvottelua ja vuokraisäntämme Vincent juttlee vielä vaimonsa kanssa, mutta asiat tuntuivat varsin selviltä, enkä jaksa uskoa, että tämä enää kaatuu. Asunnossa on kaksi kerrosta. Alakerrasta löytyy olohuone, wc, keittiö ja ruokahuone sekä pesutupa. Yläkerrassa on neljä makuuhuonetta ja kylpyhuone. Lisäksi meillä on oma takapiha puutarhavajoineen. Vuokran hinta on hieman huonejaostamme riippuen n. 300 euroa kuukaudessa, sillä makuuhuoneiden koissa on eroja. Tähän tulevat lisäksi päälle sähkö- ja öljylasku. Asunto tuntui olevan täysin remontoitu ja irlantilaisen mittakaavan mukaan priimakunnossa. Jos nyt jotain huonoja puolia pitää etsiä, niin asunto sijaitsee kohtuullisen kaukana keskustasta eikä yliopistokaan nyt ole aivan kulman takana. Pyörällä matka taittuu kuitenkin varsin joutuisasti ja keskustaan kävelee tarpeen vaatiessa arviolta ehkä noin puoli tuntia. Bussiyhteyksistä ei ole minkäänlaista havaintoa, mutta olen saanut jotenkin sellaisen kuvan, että ne eivät ole tässä kaupungissa mitään päätä huimaavia.

Asia jota stressain varmaan eniten vaihtosyksyssä ratkesi ilman, että minun tarvitsi tehdä oikeastaan mitään asian eteen. Jännää, miten asiat joskus järjestyvät, mutta eipä tässä voi muuta kuin hymyillä. Ellei Vincentin vaimo ala hankalaksi, niin huomenna lienee bileet tiedossa. :)

Mikäli on tarvetta saada minut puhelimitse kiinni ennen joulua, niin numeroni on +353872192178.

Dublin

Terveisiä Dublinista! Saavuin perjantaiaamuna tänne. Matka sujui ongelmitta, joskin aamulento ja lähtö jännitti sen verran, etten saanut nukuttua oikastaan silmäystäkään torstain ja perjantain välisenä yönä. Olin hostellilla aamulla sen verta aikasin, etten päässyt vielä dormiin, joten lähdin voittajan elkein saman tien ottamaan kaupunkia haltuun. Katsastin joitakin kaupungin keskeisiä paikkoja, kuten O'Connell streetin ja kaupungin yliopiston, Trinity Collegen. Harkitsin, että olisin mennyt katsomaan maailman vanhinta kirjaa, Books of Kelliä, mutta tajuttuani pääsymaksun hinnan ja nähtyäni jonon tulin järkiini. Järjestelmällisyys oli perjantaina toimistani kaukana ja homma oli lähinnä päämäärätöntä haahuilua ja sekkailua kaupungin sekavahkossa bussiverkostossa.




Trinity College

Keskeinen ostoskatu Gratton street.


Temple Barin aluetta


Liffey

Lauantaina heräsin virkeänä aamupalalle ja suuntasin ensimmäiseksi kauppaan ostamaan uutta adapteria yhden päivän omistamisen jälkeen hukkaamani adpterin tilalle. Käteviä laitteita kerrassaan, mutta noita varmaan tulee jäämään vähän mihin sattuu. Ensimmäinen varsinainen akitiviteettini Dublinissa oli vuoden 1916 pääsiäiskapinan reittejä ja paikkoja mukaileva oivallinen historiallinen kävelykierros. Vuoden 1916 pääsiäiskapina on merkittävä tapahtuma Irlannin historiassa, jonka taustoja esittelen seuraavaksi lyhyesti. Itsenäisestä Irlannista haavelievat kapinalliset ottivat pääsiäismaanantaina 1916 haltuun keskeisiä paikkoja Dublinissa ja perustivat päämajansa pääpostitoimistoon. Postitoimiston portailta Padraig Pearse luki 7 kapainajohtajan allekirjoittaman itsenäisyysjulistuksen. Itsenäisyyden julistanut väliaikainen hallitus kukistettiin englantilaisten tomesta 6 päivän jälkeen. Dublinilaiset suhtautuivat nuivasti kapinaan, mikä aiheutti tuhoa ja hävitystä heidän kaupungissaan englantilaisten tuhotessa kapinallisten hallussa pitämiä tukikohtia ja aiheuttaen samalla suurta hävitystä Dublinissa. Mielialat kuitenkin muuttuivat, kun englantilaiset teloittivat surutta 14 kapinajohtajaa. Kapinassa havoittunut johtava irlantilainen sosialisti James Connelly esimerkiksi raahattiin sairaalasta teloitettvaksi. Koska hän oli niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt seisomaan ammuttiin hänet tuoliinsa sidottuna. Johtajien tyly kohtalo vahivisti irlantilaista nationalismia ja takasi mm. nationalistiselle puolueelle Sinn Feinille 75% irlantilaisten äänistä 1918 vaaleissa. Edustajat kieltäyivät lähteämästä Lontooseen paralmenttiin, vaan perustivat omansa ja julistivat Irlannin itsenäiseksi, mikä johti irlantilaisten ja englantilaisten väliseen itseänäisyyssotaan ja lopulta Irlannin sisällissotaan. Tämä taustoista ja historiasta.


Historiallisesti merkittävä pääpostitalo eli GPO


James Connolly

Luonnollisesti eräs Dublinin suurimmista nähtävyyksistä on Guinnesin panimo, jossa toimii museo. Luonnolisesti myös minä halusin tämän nähdä, joten tämä oli lauantain toinen suunniteltu aktiviteetti. Museo oli ehkä kiinnostavin ja paras museo, jossa olen koskaan ollut. Oluen valmistusprosessi käytiin havainnolisesti läpi ja aikaisemmin hehkuttamani Guinnesin vanhat mainoskampanjat olivat näkyävästi mukana. Kaiken kruunasi kierroksen päättänyt pääsylipun hintaan sisältynyt tuoppi aitoa tavaraa Gravity barissa, josta avautui loistavat näkymät Dublinin ylle.


Guinnesmuseosta


Esimerkki John GIlroyn laatimasta mainoksesta


Näkymä panimon yli Gravity barista

Edellisten aktivitettien jälkeen palasin hostellille, jossa olin ajatellut juoda tölkin Guinnesia ja lukea kirjaa illan, mennä sitten nukkumaan ja herätä sunnuntaiaamuna mieli virkeänä. Nämä suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun törmäsin kolmeen mukavaan tyttöön, kahteen turkulaiseen opiskelijaan Einiin ja Anne-Mariin sekä heidän ystäväänsä belfastilaiseen arkeologiin Fionnualaan. Tytöt olivat lähdössä ulos ja ennen kuin huomasin olin liittynyt heidän mukaansa. Tämä oli kyllä oikea onnenpotku, sillä muuten Dublinin yöelämä olisi jäänyt tältä kerralta todennäköisesti kokematta ja nyt on myös kontakti Belfastissa, jossa aion ehdottomasti käydä syksyn aikana. Aloiteltuamme ensin hostellilla menimme ensiksi Neuvostoliittohenkiseen pubiin nimeltään Pravda (joopa joo). Yksien Guinnesien jälkeen vaihdoimme kuitenkin paikkaa ja suuntasimme Liffeyn eteläpuolelle erään Pravdassa tapaamamme Irlantilaisen, jonka molotuksesta en ymmärtänyt lähes sanaakaan, suosittelemaan paikkaan, Doylesiin. Täällä ilta sujuikin oikein mukavasti ja kello oli melkoisen paljon, kun raahauduimme takaisin hostellille.



Poseerauskuva Anne-Marin kanssa


Fionnuala ja Eini


Doyle's

Sunnuntai onkin ollut jokseenkin hitaanlainen. Jumitettuani aikani tyttöjen kanssa, lähdin katsastamaan Kilmainhamin vankilan, joka on Irlannin poliittisesta historiasta kiinnostunelle ehdoton must-paikka. Vankila avattiin vuonna 1796 ja sen ovet sulkeutuivat 1924. Vankilassa ehti istua monia merkittäviä poliittisia henkilöitä, mm. paikallinen Kekkonen, Irlantia yli 30 vuotta pääministerinä ja presidenttinä johtanut Eamon de Valera. Juuri täman vankilan pihamaalla pääsiäiskapinan johtajat ammuttiin. Tunnelma tällä muurien ympäröimällä pihamaalla oli jokseenkin kolkko. Huippukiinnostava paikka. Vankila saattaa olla monella ympäristönä tuttu, sillä täällä on kuvattu mm. alkuperäinen Italian Job sekä Daniel Day Lewisin tähdittämä In the Name of the Father.


Aamukahvilla



Kilmainhamin vankilan elokuvistakin tuttu viktoriaaninen osasto


Tälle paikalla teloitusryhmä ampui pääsiäiskapinan johtajat


Teloitettujen muistolaatta

Huomenna on edessä lähtö kohti Galwayta ja viimeistään tiistaina alkaa asunnon metsästäminen. Olen kuullut ilokseni muilta matkaajilta pelkästään hyvää Galwaysta. Ehkä tähän vielä lopuksi muutama luonnollisesti vahvalta pohjalta esitettyj yleinen arvio Irlannista. Sää ei todellakaan ole paras asia tässä maassa. Lämmintä on ollut n. 15 astetta ja koko ajan on satanut tai vähintäänkin ollut sateen uhka ilmassa. Tänään on tosin aurinkokin yllättäen pilkahdellut, mutta ei täällä tosiaan t-paidassa viitsi kulkea. Tuskin sää tästä syksyn mittaan mukavammaksi muuttu, mutta ei siinä mitään. Kaikkeen tottuu. Dublin on tuntunut kyllä oikein mukavalta kaupungita. Kaupunki on suurinpiirtein samaa kokoluokkaa Helsingin kanssa, eikä tunnu mitenkään pelottavan isolta. Korkeita taloja ei ole ja Liffey halkoo kaupungin nätisti. Ennen Liffey oli eräänlainen sosiaalinen raja, joka jakoi kaupungin yltäkylläiseen etelään ja köyhään pohjoiseen, mutta nämä rajat ovat hälventyneet Irlannin taloudellisen menestyksen myötä. Puolalaisia tuntuu olevan täällä kiinnostava kyllä paljon. Harvassa se kulmassa on jokin puolaliike. Turistit ovat myös kansoittaneet Dublinin kadut. Irlantilaisten aksentti on oikein mukava ja tarttuva. Olen huomannut, että yritän jo itsekin matkia sitä. Kun palaan Suomeen 4 kuukauden päästä kukaan tuskin ymmärtää sanaakaan englannistani.

Lähdön aika

Lentokone kohti Irlantia lähtee huomenna aamulla kello 7.40. Viime viikonloppuna monet halusivat tietää, että jännittääkö minua lähtö. Silloin saatoin vastata hyvällä omatunnolla "ei jännitä, ehkä sitten ensi viikolla". No nyt lähtö on sitten tosiaan alkanut jännittämään. Lähinnä kai jännittää, että unohtaako sitä jonkin tärkeän dokumentin ja että kuinka asuminen tulee järjestymään. Oma jännityksensä on yksin liikkeelle lähtemisessä. En ole aikaisemmin ollut yksin matkalla. Tietenkin on myös haikeaa lähteä ja hyvästellä perhe ja ystävät, vaikka olen vain neljä kuukautta poissa. Viime ajat ovat olleet yksiä jäähyväisiä.

Päivitän ehkä blogiani viikonloppuna Dublinista käsin ja lisäilen ehkä jotain kuviakin, mikäli saan läppärini toimimaan paikallisessa verkkovirrassa ja pistokestandardissa.

Hauskaa alkavaa syksyä kaikille tätä lukeville!

Kesätentti

Kesätentit ovat saatanasta. Kesäkuun tenttiin vielä jollain tavoin jaksoi valmistautua, mutta elokuun tentti osoittautui itselleni murheenkryyniksi. Kierreltyäni tänään kolmatta tuntia aurinkolaseja katselemassa tenttiin lukemisen sijaan tulin johtopäätökseen, että ei tästä taida mitään tulla. Opintopisteet olisivat kyllä tulleet tarpeeseen ja pahimmassa tapauksessa feidaus saattaa tulla kalliiksi. Tenttikysymysten taso on kieltämättä usein vähän mitä sattuu eikä läpipääseminen monesti ihmeitä vaadi, mutta käytän kuitekin viimiset hetkeni Suomessa jotenkin muuten kuin lukiessa paniikinomaisesti Suomen talouspolitiikan pitkästä linjasta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Sen verran tunnollinen olen, että en halua mennä tenttiin valmistautumatta. Toivotan onnea heille, jotka selviävät keskiviikoksi klo 10 Portsuun kuulemaan Tantarimäen letkautuksia. Mahdollisille kohtalotovereilleni toivotan lämpimiä rantasäitä ja terassikelejä.

Eilen oli yliopiston järjestämä orientaatiotilaisuus. En voi väittää, että tästä olisi ollut hirveästi hyötyä viikkoa ennen vaihtoon lähtöä, sillä useimmat käsitellyt asiat olivat sellaisia, jotka täytyy hoitaa hyvissä ajoin kuntoon. Voisin kuvitella, että kevään vaihtoinfo, johon en luonnollisestikaan päässyt, olisi tässä muodossa ollut hyvinkin hyödyllinen. Tämä info oli ehkä enemmän suunnattu keväällä vaihtoon lähteville. Yliopiston pienessä juhlasalissa olleen tilaisuuden jälkeen jakaannuimme pienryhmiin vaihtokohteissa olleiden tuutorien opastuksella. Oma tuutorini oli Galwayssa viime syksyn viettänyt biologi. Ryhmämme muut jäsenet olivat biologian opiskelijoita. Kun huomasin olleeni ainoa, joka Molly Malonesissa tilasi Guinnesia tuli jotenkin olo, että en välttämättä kuulu tähän joukkoon. Tuskinpa pidän paljoakaan yhteyttä näihin biologityttöihin syksyn aikana. Jotain ihan hyviä käytännön vinkkejä tuutorilta kuitenkin tuli, joten ei sentään täysin ajanhukkaa.

Vaihtojärjestelyni etenivät tänään siten, että hoidin vakuutusturvani kuntoon. Nyt voin sitten olla luottavaisin mielin, jos sattuu käymään jossain vaiheessa syksyä huono tuuri.

Lähtö lähenee

En nyt tosiaan näköjään malta olla kirjoittamatta lisää tähän blogiin. Lupaava merkki kai. Saavutin tänään eräänlaisen merkkipaalun, kun kesähostellityöni tulivat päätökseen. Työ oli kyllä sinänsä rentoa sekä vapaata ja työkaverit olivat tosi kivoja. Työajat olivat kuitenkin sen verta hajottavia, että olen tyytyväinen, että tämä on ohi (ainakin tämän kesän osalta). Työn lyhyestä kestosta huolimatta sain epäinhimillisistä työajoista johtuen kerättyä varsin mukavasti rahaa säästöön syksyä varten, mihin olen tyytyväinen.

Tarvittavat lähtöjärjestelyt ovat varsin pitkälle tehty. Pitäisi kai kaivaa vaihtoon lähtevän opasvihkonen esiin ja lukaista se vielä läpi. Varmasti löytyy jotain oleellista tehtävää. Olen tosin hoitanut viime aikoina hyvinkin oleellisia asioita pois alta, kuten ostanut lipun Erkin hehkuttaman bändin, Battlesin Galwayn keikalle. Lisäksi olen bongannut, että Arcade Firen Dublinin keikan liput tulevat myyntiin tämän viikon perjantaina. Olen viime aikoina ahminut paitsi kosolti irlantilaista kirjallisuutta niin myös Irlannin lounaria. Maan kiinostavimmat kohteet on jo tässä vaiheessa bongattu. Ykköskohde tuntuu olevan Guinness-museo Dublinissa, jonne aion suunnta lähes tulkoon ensitöikseni saavuttuani maahan. Paitsi että olen suuri stoutin ystävä, olen myös ihastunut suuresti Guinnessin vanhoihin mainosjulisteisiin. Ne ovat kerrassaan mahtavia. Alla muutama esimerkki:

http://home.business.utah.edu/mktrwb/guinness.jpg
http://www.joehova.com/ireland/ad9.jpg
http://www.bobkestrut.com/images/guinness2.jpg

Kun vaihtoon lähtevät kaverini ovat yksi toisensa jälkeen kertoneet löytäneensä asunnon, niin en tiedä pitäisikö minun olla huolissani siitä, että minulla ei ole mitään vakituista kämppää tiedossa Galwayssa. Olen varannut ainoastaan 3 yötä hostellista Dublinista ja 6 yötä Galwaysta. Lyhyen Dublinin turistiloman jälkeen tarkoituksenani on etsiä asunto Galwaysta 6 päivän aikana. Olin alkuun ajatellut hankkivani asuntolapaikan, mutta ne tuntuivat olevan muutaman kesäkuussa tekemäni tiedustelun perusteella varsin täynnä. Tämä olisi saattanut aiheuttaa muuten harmaita hiuksia, mutta luettuani muista HY:n tiedekunnista Galwayssa olleiden matkakertomuksia, niin kenelläkään ei ollut asuntoa tiedossa sinne mennessä. Samaten suuresti arvostamassani Facebookissa, eräällä Galway-foorumilla hehkutettiin, kuinka "this is the way to go". Olen siis luottavaisin mielin sen suhteen, että asuntoasiat järjestyvät paikan päällä ilman suuria kriisejä. On järjestyttävä.

Lähtöön on aikaa tarkalleen laskettuna 11 päivää. Tässä välissä pitäisi viettää joukon muiden vaihtoon lähtevien kaverien kanssa isot kimppaläksiäiset lauantaina ja suorittaa viimeinen valtio-opin aineopintojen opintokokonaisuus kesätentissä. Tentti on siinä mielssä varsin tärkeä, että opintoni eivät viime lukuvuoden aikana edistyneet riittävissä määrin siihen nähden, mitä nostin tukea. Onneksi olen tiedostanut tämän tentin tärkyden ja panostanut lukemiseen heinäkuussa riittävän määrän aikaa... Not.

Ensimmäinen kirjoitus

Jotkut hyvät ja useimmat huonot tarinat alkavat usein täysin turhalla tyhjänpäiväisellä löpinällä. En tee tässä poikkeusta. Kokenut lukijaa jättää tämän tekstin oman arvonsa nojaan tai kokonaan lukematta ja lukee vasta seuraavan postaukseni (tai jättää koko blogin oman arvonsa nojaan). Olen varoitukseni antanut.

Päädyin sitten minäkin lopulta perustamaan blogin. Alun perin olin ajatellut, että en tätä tekisi, mutta tässä sitä ollaan. Suurimpana syynä tähän on ajatus jonkinlaisesta konkreettisesta pysyvästä muistosta vaihdossa vietetystä syksystä. Olen pitänyt pidemmillä ulkomaan matkoillani perinteistä päiväkirjaa. Tulokset eivät ole olleet erityisen rohkaisevia. Päiväkirjan pitäminen on ollut useimmiten pakkopullaa, varsinkin matkan loppua kohti. Jälkeen päin matkan aikana paperille raapustetut ajatukset ovat olleet kuitenkin kiinnostavaa luettavaa ja hauskoja muistoja. Nyt kun tarkoituksena on viettää Irlannissa 4 kuukautta, niin en elättele toiveita, että jaksaisin pitää päiväkirjaa perinteisessä muodossa. Kyllästyisin varmasti viikon jälkeen. Uskoisin blogin pitämisen sopivan paremmin minulle, koska tykkään kuluttaa aikaa tietokoneen ääressä istuen. Kuten jotkut ehkä ovat huomanneet, pidän myös kirjoittamisesta, joten olen varsin optimistinen tämän blogini suhteen.

Mikä minua on blogin perustamisessa eniten epäilyttänyt on se, että sitä lukevat (ainakin potentiaalisesti) muutkin ihmiset kuin minä. Toisaalta vaikka kirjoitan itselleni, niin samalla kirjoitan myös potentiaaliselle yleisölle. Tämän on pakko heijastua myös siihen, mitä tähän blogiini tulen kirjoittamaan. Olen sen verran arka ja itsekriittinen ihminen, että en tohdi toitottaa ongelmiani koko maailmalle. Samaten kaikkea mitä tekee ei välttämättä halua saattaa muiden ihmisten tietoon. Perinteisen päiväkirjan pitämisessä on se hyvä puoli, että siinä ei vastaavanlaista itsesensuuria tarvitse harjottaa, koska päiväkirja on lähtökohtaisesti yksityinen, eikä sitä kukaan muu tule lukemaan. Odotankin mielenkiinnolla kuinka blogini onnistuu luoviman julkisen ja yksityisen välisillä vesiilä. Korostettakoon nyt kuitenkin, että olen enemmän kuin ilahtunut, mikäli blogiani sattuu joku lukemaan!

Blogini päivitystahdista en osaa sanoa vielä mitään. Tämä saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen kirjoitukseni, mutta yhtä hyvin saatan innostua ja päivittää tätä blogia jatkuvalla syötöllä. Eiköhän jonkinlainen yleislinja selviä viimeistään syyskuun aikana, kun olen toivon mukaan ehtinyt asettua aloilleen Galwayssa.

Seuraavassa kirjoituksessani tulen kirjoittamaan enemmän tunnelmista liittyen lähdön valmisteluun ja odotteluun. Tämän blogipostauksen asiasisältö oli varsin vähäinen. Pahoittelen tätä.